ensitavoite

ensitavoite

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Sisäinen voima, inspiraatio, motivaatio ja vailla päätä ja häntää.



Mulla on jo muutama luonnos oottamassa mutta jotenkin nyt tuli pakottava tarve pohtia ihan muita juttuja kuin niitä, joita luonnoksena on. Muutenkin oon semmoinen hetkessä-bloggaaja enemmän.

Törmäsin Niken Instagram-tilillä lauseeseen "You are Your Inspiration" ja siitä sain hirviän inspiraation kirjoittaa inspiraatioista ja niiden lähteistä. moitiiveista tehdä joitakin asioita.


Mua on motivoinut aina ulkonäkö, mitä tulee liikuntaan. Niinkun oon kertonutkin, oon aika liikkumaton ollut aina, ja heräsin liikunnan iloon vasta nuorena aikuisena. Laihdutus, litteä vatsa, pyöreä pylly, you name it. Syitä on ollut kaikenlaisia mutta syyt ovat aina olleet ulkonäkökeskeisiä ja siksi aika kuluttavia ja masentavia.
Oikeesti, jos mun inspiraatiokuva on tämä ja mä oikeasti näytän tältä , ei se motivaatio kauheen kauas kanna.
Tottakai sitä on että hästäg njyylaif hästäg nouexcjuus mutta noiden kuvien välillä on maailma.


En sano että ulkonäkö on huono motivaattori tai inspiraatio. Mutta jotenkin mulla on syntynyt ajatus, että inspiraation olisi hyvä olla sisäistä, jotta se on pysyvää. Jotta se tuottaa kokonaisvaltaista hyvää oloa, ei vain peilikuvan. Peili on aika tyhjä kaveri.

Uusi käypä-hoito suosittelee liikuntaa lääkkeeksi. Se on ihana uutinen. Meillä on Suomi täynnä liikunta- ja hyvinvointialan ammattilaisia jotka voivat auttaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä, milloin ja miten.

Netti on täynnä vinkkejä, inspiraatiokuvia ja -lauseita, ruokavalioraamattuja ja treeniohjelmia. Mutta mitä jos ei oo koskaan tehny mitään? Mikä silloin inspiroi? Ymmärrän että oma peilikuva on tärkeä, tottakai on, on se sitä mullekin, tietysti. Mutta ettei se olisi sitä siksi että haluan sen näyttävän joltain, vaikka Nicole Wilkinsiltä joka on treenannut vuosia kauemmin kuin minä.
Ja lopulta, kun vuodessakaan et näytä Nicolelta, alkaa vituttaa.
Vuodessa voit silti näyttää itseltäsi. Juuri siltä, miltä sinun tulee näyttää, voida juuri siten kuin sinun kehollesi ja mielellesi on optimaalisinta.
Sitä tarkoitan. Että Sinä itse olet inspiraatio(si).

Viis kiloa kerrallaan, sentti kerrallaan. Ei niin että jääkaapin ovessa on kuva jostain Victoria's Secret-mallista ja omat mitat on 166/89.
Sit tulee joulu ja konvehdit ja syöt ja masennut että vituiks meni, taas. En näytä tolta.
No et niin, ku se on ensinnäkin sua 20 senttiä pidempi. Sillä on hyvässä lykyssä jäätävä syömishäiriökin. (whitch is another story)
Sullakin saattaa olla. Sen häiriön nimi on väsymys, liikkumattomuus, 35 vuotta pitsaa, sipsii ja dippii, huono bakteeristo suolistossa, sen nimi on kortisoli, insuliini ja sen nimi on valkoinen sokeri. Sen nimi voi olla vaikka mikä.
Siksi sä et vaan voi ajatella että mustakin tulee toi.

Okei okei, Lähdetään siitä liikkeelle.
Mutta sä oot Leila 35 vuotta suomesta, sulla on kolme lasta, töitä ja mies, koira ja kissa ja vaan yks pyykkikone. Lapset harrastaa ja sun pitää kuskaa niitä illat. Vauva valvottaa ja aamulla syöt äkkiä esikoisen sokerimurojämät lämpimän maidon seasta samalla kun hörppäät rasvattoman litkumaidon seasta palanutta kahvia.
Silmäpussit ja tissit alkaa olla samalla korkeudella, tai mataluudella; nilkoissa.

Et joo, siinä on Viktorian salaisuudet aika kaukana.
Ja sit sua masentaa.

Mä oon kolme vuotta kattonu Dana Linn Baileyn kuvia ja ollu että vitsi määki tahon. No en näytä tasan siltä ollenkaan. :D
Ja kun mä hyväksyin sen, että mun inspiraatio ja motivaatio eivät voi olla joku nainen jossain, jolla ei oo lapsia eikä päivätyötä, jonka päivätyö on näyttää siltä, joka ei todellakaan aina kokkaa itse vaan tulee vakuumipakattuna kanat ja parsat kotiin, niin hei haloo, ei vaan pysty.

Ja miten mä vapauduin siitä ajatuksesta, että ollakseni itselleni rakas, mun EI tartte näyttää siltä. Eikä miltään muultakaan bodikilpailijalta. NE näyttää upeilta, ne treenaa siks et ne haluaa treenata, ei ulkonäön vuoksi. Mut silti. Mä en voi, koska mä rakastan mun muuta elämää (ystäviä, miestä, lapsia, kotia..) myös, ja sitä muuta on tosi paljon.
Mä käyn 3-krt viikossa salilla ja nyt oon ottanu tavoitteeksi joka ikinen päivä liikkua. Kävelyitä tms, mutta kun ikää tulee lisää, niin tää mun insuliinimakkara kasvaa ja se tarkoittaa iän kertyessä kaikkea huonoa.

Ketään ei kiinnosta mun insuliinimakkara. Mua vaan. Se, kuinka paljon se tursuaa mun housunkauluksesta, ei oo niin tärkeää mulle kuin se, mistä se viestii.

Se viestii just siitä että mä nukun liian vähän, en hoida mun kehoa kaiken kiireen keskellä tarpeeksi ja oon vetäny taas liikaa valkoista sokeria.

Silti mä tykkään itsestäni ihan hirveästi.
Sen makkaran takia mun inspiraatio ei voi olla ulkoinen asia, ainakaan pitkään. Mun mielestä.
Mun mielestä se pitää tulla sisältä, se oivallus. Oivallus itsestä ja siitä, että m äoon itseni paras kaveri ja parasta mitä mä voin itselleni tehdä on just se, että mä syön, nukun ja liikun. Liikun siksi että haluan olla vahvempi, hyvinvoiva, ketterämpi, what ever.
Mutta mä yritin vuosikausia inspiroitua siitä että mulla olis talonkokoiset olkapäät.
Sit mä tajusin että mun olkaäät on siksi, että mä voin liikuttaa niitä. Nostaa asioita.
Että mun jalat on siksi, että mä pysyn pystyssä, voin juosta, kävellä ja nostaa asioita. Etten mä tee lihaksikkailla jaloilla mitään jos mä vaan otan niistä kuvia. Peilaan niitä että vau onpas ne hienot.

Että ehkä mun keskivartalomakkara on ja pysyy, koska mä ruokin mun elimistöä väärin. Että ehkä mä voisin yrittää lähestyä tätä asiaa eri suunnasta.
Aloin tutkia crossfittiä, painonnostoa, kehonpainoharjoitteita, toiminnallisia treenejä. Tajusin että mä voisin kokeilla täysin uudenlaista treeniä, liikkua eri motivaation kautta.

Inspiroiduin itsestäni, siitä, mitä kehoni voi tehdä. Että voin joku päivä (kunhan mun selkä tervehtyy) nostaa (itseasiassa se ei oo ihan nostamista vaan työntämistä) oman painoni verran rautaa suorille käsille pääni yläpuolelle, koska mun keho voi saada sellaisenkin tapahtuman aikaan.

Mua kiinnostaa nähdä, mitä mun keholla voi tehdä. Se, miltä se näyttää, on sivutuotetta liikunnasta ja hyvästä ruuasta, unesta ja hoivasta, jota sille annan.


You are Your Inspiration.
Sinä olet.

Inspiroidu itsestäsi, siitä, mitä kaikkea sinä itse pystyt jo nyt, ja mitä kaikkea vielä voit pystyä.
Harjoittele, kaadu ja nouse taas.
Rakasta itseäsi ja muita, sitä mitä teet. riitele, sovittele. Lue, liiku, tunne kylmä pakkanen poskilla.
KOkeile uusia juttuja, etsi oma juttu. Gluteeniton, maidoton, paleo, vege, munaton. Ihan se ja sama kunhan se on _just sun juttu_

Inspiroidu omasta voimastasi, siitä joka sieltä sisältä kumpuaa. Se voi olla piilossa mutta ei se mitään, se löytyy kyllä kun uskallat kaivaa.

Inpiraatio on hyvä asia, ja on hyvä että ihmiset inspiroituvat erilaisista asioita.

Mut hei, mikä voi olla parempaa kuijn inspiroitua omasta itsestään?