Olen flunssassa. Se jos mikä on ärsyttävää. Tämä sairastelu liittyy uusimpaan aluevaltaukseeni juoksuun, josta tuonnempana, koska minulla on aihe, jota haluan käsitellä.
Olen personal trainer. Tällä hetkellä en harjoita sitä täysipäiväisesti, vaikka mieli tekisi. Se kuumottaa kokoajan enemmän ja enemmän, mutta on jäissä, koska kuukausipalkka.
Valmistuin unelma-ammattiini. Ammattiin, josta olin haaveillut jo lähemmäs kymmenen vuotta. Olen kertonut jo aiemmin olevani ns myöhäisherännäinen sen suhteen, että liikunta tuli elämääni vasta aikuisiällä, vasta saatuani toisen lapseni. Olen lukenut, tutkinut, kokeillut itse. Kuunnellut viisaampiani, kokeneempia. Treenaillut eri saleilla, lukenut eri ammattilaisten kirjoittamia opuksia. Se, että on itse kova reenaaja, ei tarkoita että on hyvä valmentaja. Minä halusin olla myös hyvä valmentaja, en vain hyvä reenaaja. Halusin auttaa muita.
Koulutukseni lopussa piti miettiä, kenelle palveluitani tarjoan ja mikä on kohderyhmäni. Se on ollut kirkkaana mielessä kokoajan, johtuen siitä, että se tuntuu omimmalta ryhmältä. Käytän tästä ihmisryhmästä sanaa tavallinen, koska se kuvaa kaikkein parhaiten sitä, mitä tästä kohderyhmästä ajattelen.
Hyvä valmentaja opiskelee paperin saannin jälkeenkin. Pelkkä paperi ei takaa, että tulee olemaan aina hyvä. Pelkkä paperi ei takaa, että on hyvä sen paperin saannin yhteydessäkään. Se tarkoittaa vain, että on tarpeeksi pätevä. Muodollisesti.
Valmentaminen on paljon muutakin kuin sitä, että leuhottaa _omilla_ saavutuksillaan. Miten itse on pelannut lätkää, laihduttanut, ollut kisalavalla, gluteenittomalla tai kirjoittanut artikkelin alan julkaisuun, joskus.
Hyvä valmentaja opiskelee kokoajan. Oppii, tutkii, saavuttaa, pätevöityy. On avoin uudelle, ei tuomitse, vaan on kriittinen uutta tietoa kohtaan, ei kumarra yhteen suuntaan, koska silloin pyllistää toisaalle.
Hyvä valmentaja osaa lukea asiakasta. Hyvä valmentaja omaa sosiaalisesti niin vahvat taidot, että pysyy koossa silloinkin, kun asiakas sanoo silmät kirkkaina syövänsä ohjeiden mukaan, liikkuvansa kuten on sanottu ja mitään ei tapahdu. Hyvä valmentaja tietää olevansa hyvä, mutta ei koskaan liian hyvä, tai valmis.
Olen seurannut tässä valmistumiseni jälkeen ja ennenkin ihmisiä, jotka kokevat olevansa päteviä. Niin päteviä, että ei tarvitse enää oppia.
Ihmisen pitää haluta oppia kokoajan lisää, ja olla valmis vastaanottamaan tietoa, ihan kokoajan, elämän loppuun saakka. Ei kukaan ole koskaan valmis.
Minä opiskelin ison talon koulussa. Se, miksi valitsin kyseisen opinahjon, oli aika selvää. Se oli oululainen, iso ja luottamusta herättävä. Olin saanut kehuja kouluttajista ja opetustavoista.
Koulu antoi paljon, opinkin, ja lisää olisin voinut oppia.
Se, mitä sain koulutukseni aikana, oli vain yksi osa. Kävin keskustelua taannoin ihmisen kanssa, joka ihmetteli, miten peeteet voi tehdä sillä ravintokoulutuksella, minkä tuolta saavat, mitään ravintovalmennusta. Hän koki sen siis täysin riittämättömäksi. Tokikaan hän ei tiedä, miten muuten ravinto otetaan käsittelyyn koulun muilla jaksoilla, hän oli paikalla vain yhdellä.
Mysökään koulun antamat eväät eivät voi olla ainoa materiaali, mitä käytetään, missään ammatissa. Omaa osaamistaan on pakko kokoajan lisätä, jos haluaa olla hyvä valmentaja.
On hullua, jos pt ei kouluta itseään koulun jälkeen. Kouluttautumista ja tiedon keruuta voi tehdä monilla eri tavoilla. Voi kurssittautua, lukea, kysellä, keskustella. Tapoja on monia. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei tiedonjano ja halu oppia lopu.
Ja ettei yksi näkökanta ole koko totuus.
ei ole salaisuus, että käymäni koulun ravintoajatus ja filosofia ovat määrätynlaisia. Sellaisia, joista montaakaan en omassa elämässäni allekirjoita. ja se on ihan ok. Tämän lisäksi minullakin on paljon tietoa ravinnosta, jota en ole saanut koulutuksessani. Siis en saanut ravintoakaan siellä, tietenkään. :D mutta tarkoitan nyt tietoa ja oppia.
Se, etten välttämättä allekirjoita kaikkia saamiani oppeja, ei tarkoita että ne olisivat vääriä.
Tässä on juuri se ydinajatus hyvinvointi-liikunta ja ravitsemusalalla; olla avoin.
On ihmisiä, jotka kokevat ettei ravintolisistä ole mitään hyötyä. Silti myyn niitä päivittäin, ja täysin perustellusti. Se, kuka mitäkin perustelee ja mihin periaatteensa ja ajatuksensa nojaavat, on aina tapauskohtaista.
Tämä blogiteksti tuo oikeastaan hyvin omatkin ajatukseni julki asian tiimoilta. Kannattaa lukea. Muitakin hänen kirjoituksiaan, mikäli aikaa on.
Itse opin koulussa erilaisia tappoja treenata, myönnän nimittäin olevani aika mustavalkoinen ja "old-school."
Sain myös juoksukipinän.
En edelleenkään suostuisi valmentamaan juoksijaa, mutta tiedän monia, joille voisin tällaisen asiakkaan lähettää. Valitettavasti tiedän myös personal trainereita, joille en lähettäisi välttämättä ketään.
Olen käynyt myös Pumppitunnilla. Sekään ei ollut lajini, mutta kokeilin sitäkin, ja voin lähteä kokeilemaan jotain muutakin uutta.
Avoimuutta opin koulussa roppakaupalla.
Olen oppinut myös itsestäni, ihmisenä. Olen oppinut pois mustavalkoajattelutavasta. Sen kertoo jo se, että juoksen tässä lihaksiani juuri parhaillaan pois. XD
Olen myös kauan kauan kauan ollut huono tekemään kokonaisvaltaisia treenipäiviä, koska treenasin niin kauan useampijakoisella ohjelmalla. Opin taas se, miten väsytetään lihas yhdellä tai kahdella liikkeellä.
Ihminen tekee päätöksensä aina sen hetkisillä tiedoillaan, ja on tietysti todella varma mielipiteestään, koska nojaa sen johonkin tiettyyn lähteeseen.
Tällä hetkellä treenaan miten milloinkin, pääsääntöisesti noin 3 krt viikossa salilla. nyt olen viikon myös lämmitellyt 8 vuotta vanhoja asicsiani, sillä 16.5 olisi tarkoitus juosta 10km Oulun Ideaparkin juoksutapahtumassa.
Mies, joka meillä asuu, kysyi taannoin, kumpi lajeista on tällä hetkellä ykkösenä. En vastannut kumpaakaan, mutta kun ajatusta hiukan pyörittelin, totesin että pakko sen on olla juoksu, koska mulla on selkeä päämäärä.
Olen tässä juoksua internetistä tutkiessani törmännyt sellaiseenkin ilmiöön kuin ultrarunner. Se on ihminen joka juoksee sunnuntaipäivänä ihan huvikseen 40kilometriä. Sitä en tiedä, juoksevatko he samaa rinkiä vai juoksevatko he Naantalista Turkuun ja takaisin. :D
Tämäkin on ollut minulle uusi tuttavuus, koska mikään, mikä liittyy juoksuun, ei ole ollut tuttua.
En tule koskaan olemaan juoksuvalmentaja, mutta tulen olemaan valmentaja, joka voi lähteä juoksemaan asiakkaan kanssa, jos niikseen tulee. Vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan että se olisi edes vaihtoehto. Ikinä.
Minun mielipiteeni ovat muuttuneet paljonkin viimeisen vuoden aikana. Toki niihin vaikuttavat myös ulkoiset asiat, koska minulla on kolme lasta ja työ ja mies joka tekee iltapainotteista työtä. Se rajaa tosi paljon mahdollisuuksia harrastaa juuri siten kuin tahtoisin. Tahtoisin käydä treenaamassa salilla 4krt viikossa, vähintään. En kuitenkaan voi, ja koska en voi, ellen halua mennä näin myöhään illalla(en taho, kun herään aamulla töihin) , en halua saada kehooni stressiä siitä vaan etsin muita keinoja tyydyttää liikunnalliset tarpeeni. Näin ollen siis en voi haaveilla treenaavani itselleni isoja olkapäitä ja massiivista selkää, vaan mun pitää miettiä, miten saan niillä parilla treenikerralla itselleni hyvän fiiliksen.
Tällä hetkellä meen salilla vähän semmosia hmm-fiiliksillä, ja teen yleensä sitä, mikä tuntuu kivalta, muistaen kuitenkin että kaikkia lihasryhmiä pitää kuormittaa sopivin väliajoin eli en treenaa kahta kertaa viikossa olkapäitä vaikka mieli tekisi. :D
Pyrin juoksemaan 3 krt vkossa, tällä viikolla se sitten heti töksähti koska olen niin järkyttävässä räkätaudissa että hyvä kun töihin jaksan raahautua.
Tällä hetkellä reenaamisen tulee olla kivaa. Järjestän sille aikaa heräämällä aamulla klo viisi, jos se on ainoa vaihtoehto. Aina sekään ei onnistu. En kuitenkaan halua stressata siitä, koska se ei tee hyvää keholle eikä mielelle.
Olen myös treenaillut tossa pihalla (instasta löytyy kuvia, nyt en meinaan aio laittaa yhtään otosta tähän postauskseen joten kukaan ei varmaan lue tätä.)
Se, miksi kerron tämän, on toki se että tää on mun blogi, mutta myös se, että haluan kertoa että olem itsekin käännellyt kelkkaani. Tai, pikemminkin avannut silmiäni ja ottanut laput pois ja hyväksynyt että on monia tapoja tehdä, eikä mikään niistä ole väärä.
Välttämättä.
Minua on alkanut kiehtoa kokonaisvaltainen treeni, semmoinen crossfit-tyyppinen. on rampillekaan en voi ilmoittautua koska aikatauluongelmien vuoksi en sellaisellekaan pääse koskaan. mutta tarkoitus on viedä kuitenkin omaa treeniä siihen suuntaan. Ja juoksu, se nyt ehdottomasti on tässä rinnalla, koska ostin uuden sykemittarinkin ja kyttään sykkeitä ja matkoja ja aikoja siitä ihan innoissani. Ja koska huomasin jo viikossa kehittyneeni.
Palataan hyviin valmentajiin. Hyvä valmentaja ei lue vain yhtä kirjaa, hän lukee monta. Hän ei lue vain suomalaisten kirjoittamia, hän lukee muutakin. Hän ei usko sokeasti vain yhteen mielipiteeseen, vaan kuuntelee ja vastaanottaa muitakin. Hyvä valmentaja kokeilee itse, ja testaa sitten asiakkaalla. Hyvä valmentaja on uuntautumiskykyinen, enkä tarkoita tällä tukanvärin vaihtoa vaan sitä, että hän osaa hakea ammattilaisena oikeat ratkaisut eri asiakkaiden tarpeisiin. Ei tarjoa samaa lappua jokaiselle, eikä käske kaikkien lopettaa rahkaa tai syödä rahkaa.
Hyvä valmentaja tajuaa, ettei kaikki opi samalla kaavalla, ettei kaikilla ole samaa tietotaustaa kuin hänellä.
Juttelin erään personal trainerin kanssa, joka toimii myös kouluttajana. Hän on myös liikuntatieteiden maisteri, ja sanoi hänkin tuntevansa todella hyviä personal trainereita jotka kuitenkin ovat hiukan liian yksisilmäisiä oman valmennusfilosofiansa suhteen. Ja kyllä, ymmärrän että on nämä marginaaliryhmittymät joiden asiakaskuntakin koostuu vain siitä yhdestä treenaajatyypistä, mutta silti. "tavallinen" ihminen on se, joka sitä pt-palvelua kuitenkin ostaa ja tarvitsee kipeimmin. Heitä on myös eniten tässä maassa. Tavallisia. taviksia. Ja on hyvä olla "tavis." Tavallisuudessa ei ole mitään pahaa, jos treineri tajuaa sen, ettei jokainen tavis ole toisensa peilikuva. Ja ettei se tavis ole trainerin oma peilikuva. Tavallisella ihmisellä on lapsia, vuorotyö, kiire, masennus, kuukautiset, eturauhasvaivoja, polvikipuja, hartiasärkyä, yliliikkuvat nivelet, issias, laiha lompakko, rahkakammo, kasvisvalio, limsa-addiktio, sokerikoukku, salikammo ja mitä ikinä. HYvä valmentaja osaa käyttäytyä näissä tilanteissa, onhan hän _henkilökohtainen valmentaja_ eikä mikää massapeetee. Hyvä Valmentaja haastaa asiakkaan. Hyvä valmentaja uskaltaa haastaa asiakkaan silloinkin, kun asiakkaan oma usko ei riitä. Hyvä valmentaja myös sanoo, koska pidetään paussi, koska ei treenata. Hyvä valmentaja ymmärtää, että sillloin kun menossa on kipeä avioero ja ositus ja huoltajuuskiista, ei välttämättä kiinnosta punnita parsaa.
Hyvä valmentaja ei pistä kaikkia punnitsemaan parsaa. Hyvä valmentaja ei tarjoa kaikille samaa. Hyvä valmentaja ei dissaa kollegaa asiakkaalle. Hyvä valmentaja tsemppaa, hyvä valmentaja on läsnä.
Kuka vaan voi olla valmentaja.
Kuka vaan ei voi olla hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
heräsikö ajatus? jaa se kanssani!