ensitavoite

ensitavoite

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Uusi vuosi, vanhat kujeet uudella tarmolla! Se on riisiä ja kanaa nyt!!!

MOI!

Avasin koneen. Hämmentävää. Mun pitäs ihan oikeesti kirjoittaa mun PT-kouluun yht rapsaa mutta jotenkin jämähdin tähän ihan muina henkilöinä muihin asioihin. Jospa saisin muutaman rivin kirjoitettua, kun kerran blogia vielä joku lukee. :D

Mitäpä tänne?

Ei mitään ihmeitä, mitä nyt oon saanu taas treenin päästä kiinni ja homma rulettaa. Vielä ovat lihakset hakusessa, mutta tuntuu silti mukavalta huomata, että osaan vielä tän homman. Toki mun keskivartalo on kokenut kovia, ja kerää itseensä fättiä. :/ Pohdin asiaa miehen, joka meillä asuu, kanssa, ja yhteistuumin tulimme lopputulemaan, että Kaisa Jaakkola kertoo Hormonidieetti-kirjassaan minusta, kun puhuu kortisolista ja siis stressihormonista etc. Napaläski.


Pitäs tehdä jotain. Toki oon jo kovasti tehny, niinku esim käyny taas treenaamssa säännöllisesti, jos nyt parin vkon säännöllistä treeniä voi säännölliseksi sanoa.
Oon myös kokkaillu eväitä valmiiksi, kunnon bodibodi-meininki siis.
Otin niistä myös kuvan, mutta poistin sen luuristani ladattuani sen suursuosikkiini instagramiin. :D

Toki oon syöny sitte ihan kaikenlaista viime viikkoina..
Eli vähän sitä sun tätä…
et syön mä vitamiinejakin..

Sit kun oli mässäilty, oli hyvä aloittaa 20 päivän Detox-kuuri.

Kuten aiemmin jo sanoin, niin treenaaminen on ollu vähän sitä ja tätä koko viime vuoden lopun, sen pari kk. Jos et ole instassa käynyt, niin tässä muutamia otoksia niistä harvoista treeneistä, jotka toki lähes jokaisen jollakin tapaa kuvasin, koska olivat niin harvassa.
että vähän jotain yritystä.. Tokikin, täytyy sanoa että palo on ehkä entistä kovempi, kun oli välillä vähemmällä. Oon vetäny vuoden nyt aika täysillä ja joo se ei oo mikään syy alkaa löysäillä, mutta teki ehkä ihan hyvää keskittyä johonkin ihan muuhun. Ja koska toi mun uus työ on ollu niin mielentäyttävää kokonaisvaltaisesti, en ole asiasta sen kummemmin ressannu (olen) ja menny vaan eteenpäin.
kuvasin joskus syksyllä mun reisiä. No aika onneton meininki on!

mulle tuli tommonen pitkä tukka. Ens viikolla jatkoja tulee toisellekin puolelle, mutta mä oon tykänny iiiiihan hulluna!!
Missäpä muualla kuin siellä Sirenassa. <3


Sain uusia työvaatteita, tämmösen esimiehenkimonon. XD kuvasin, tottakai.

matkustin eteläsuomeen joulunviettoon ja sain lahjoja.
kuuntelin joulurauhanjulistusta ja kävelin pitkin tuomiokirkkosiltaa.
laskin pulkalla, tarkistin onko presidentti kesäasunnollaan (no ei ollut) ja ihmettelin kun tapaninpäivänä ei ollu kauppa auki.
Kuvasin itseäni matkalla kotiin, jossain päin suomea, muistaakseni Kokkolan ABC:llä.

kuvasin sitä mun keskivartalolihavuutta. Toi on siis iiiihan semmosta pehmeetä höttöä. Eli periaatteessa siis helppoa saada pois kun kiristää vaan. Niin, kun kiristäs.. XD

jotenkin sinne eksyi toi artekin tuoli väliin. No, sen löysin viidellä kympillä, ai että mitä onnea tämä oli!

Treenissä huomaa että lihakset alkaa taas täyttyä kun nehän on ollu ihan typötyhjät treenaamattomuudesta. Vielä ei lihas kasva, mutta jos mä joskus saisin ne olkapäät mistä unelmoin.

Nii joo ja tein mysliä.


Mulla on parin vkon päästä pt 4-jakso. Ahistaa kokoajan enempi. Perjantaina mun oikealla ryhmällä on jo näyttökokeetkin. Mun on ikävä niitä ihmisiä. Mua harmittaa niin paljon!!! Tuntuu ihan paskalle mennä ihan outojen keskelle. Tulee pitkät viikonloput istua hiljaa.
Mietin myös, miten pystyisin tekemään tota PT-hommaa ees välillä. Vaikka saankin tossa nykyisessä työssäni hyvinvointialalla käyttääkin omaa tietämystäni liikunnan ja hyvinvoinnin saralla, niin silti tekis mieli joskus kertoa laihduttajalle, mikä olis oikeasti se tie, jota kannattaisi kulkea. Ettei laihtumiseen ole pillereitä. Jos olisi, me kaikki oltas hoikkia.
mut se taas ei kuulu mun toimenkuvaan.


Tästä tuli nyt tämmönen KUVAPOSTAUS kun sain tyhjättyä kännykkää.

Elämä soljuu, pyrin aktivoitumaan täällä enemmän, jotta saisin kerrottua ihan oikeesti mitä kuuluu, mimmotti treenaan ja mitä syön ja katoaako napaläski etc.

Tänään juttelin mun työntekijän kanssa kun yks asiakas sano pari päivää sitten että oli lukenu mun blogia. Jäin pohtimaan, mikä tän blogin idea nykyään on, kun ne raskauskilothan oli se juttu alun perin.
vuosi sitten näytin tältä:
että ehkä jotain, kuitenkin. :)

Nyt kohti mahtavaa uutta vuotta, en lupaa että mulla on sikspäkki kesällä, mutta jotain kumminki. :)

loppuun viisaus, jonka eräs pirtsakka tuttavani facebookissa aamulla jakoi. Tämä tulisi kaikkien muistaa.
Salietiketti hei, ihan oikeesti.

2 kommenttia:

  1. Jee! Oli ihana lukea taas sun blogia. Kirjoittelehan vähän useammin ;-)

    VastaaPoista

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!