valtakunnassa kaikki hyvin

Moikka moi

Täällä sitä taas ollaan, koneen äärellä varta vasten.

Viime viikonloppuna olin koulussa pitkästä aikaa, kuten kerroinkin. Ihan hyvin se meni, vaikka ei ollukaan se oma tuttu porukka. Aiheena oli ruoka, ja mikäs se pullahiirtä enemmän miellyttäiskään kuin ruuasta puhuminen. :D Ruokahan on ihana puheenaihe!
Mä tykkään myös syyä, ei siinä. Tai no, tykkään syyä päin hanuria. Ja sitten se meneekin just sinne. Hanuriin.
Tai no, mulla keskivartaloon.
Ruoka ruoka ruoka…

Ja jotta kaikki menisi näiden rasviskuvien jälkeen putkeen, niin instassahan mä seuraan vaikka ketä. Niin tulpahan törmättyä pariin kuvaan. Nämä on kuvankaappauksia kännykällä itselleni motivaatioksi, vaikkei minusta koskaan ikinä saa niin paljon irti, että saisin kummastakaan kuvasta muutakuin semmosen lannistuneen "oispa kiva näyttää tolta. " Ja sit muistan että niinno, mä käyn vuorotöissä, mies käy vuorotöissä, lapsia on kolme, kerroksia on kolme, lunta on sata kiloa pihalla…
Saanko esitellä, Dana Linn Bailey ja Sara Back.

wau. Molemmat on ihan erilaisia, ja molemmat näyttää tosi hyviltä.


No mutta, olin siis Koulussa. Aiheena ruoka ja ravinto. Oli jännää, miten viksu olo mulla oli koko viikonlopun. Ehkä olen sitten ruoka-asioihin elämässäni perehtynyt sen verran paljon, että viikonloppu, vaikka se toki antoi paljon uuttakin tietoa, niin vakautti myös jo olemassa olevia käsityksiäni ravitsemuksesta.
Trainer4Youlla on myös semmoinen ravintovalmentaja-koulutus, ja vaikken kaikkia heidän ravitsemusajatuksiaan allekirjoitakaan, niin silti jos olis 1600e ylimääräistä niin voisin vaikka senkin käydä.

Vaikka viime aikoina olenkin pohtinut, mitä koulutuksella teen. Siis ihan oikeasti.

Ostin opuksen, ja vakaa aikomukseni oli heti alkaa lukea sitä. Nooh, siinä tuli sitten vähän kaikkee.. niinku elämä. :D
Lapsia ollu sairaanaja töistäkin on pitäny olla pois. Treenaamassa en viime viikolla ehtiny käymään.
Tai no, oisin mää ehtiny, jos olisin menny ysiltä nukkumaa ja heränny viideltä että ennen töitä. Tai sitte ku mies joka meillä asuu, tulee puol kasi-kasi haarukkaan, ni sen jälkee. Mutta en oo käyny, koska en jaksanu niin paljon nähä vaivaa, että olisin tosiaan toiminut yllä mainitulla tavalla. Viikonlopun koulussa. Tämä vko on menny nuorimmaisen tarhaan tutustuessa, töissä, sairaiden lasten kanssa valvoessa (siis oikeesti, mä olen joutunu valvomaan tosi vähän kenenkään lapseni vuoksi. Niin oha se iha hirviää, kun tunnin tai jopa puolen tunnin välein pitää sängystä nousta sairaan lapsen kanssa. Olin tosi loppu. Heti.)
Viime yönä nuorimmainen otti sitte takas ja nukku ysiin, toki kolme viimeistä tuntia vieressäni mut kuitenkin. Eli sain nukkua kumminki viime yönä. Harmi vaan, että koska sain nukkua tarpeeksi, en ehtiny salille ennenkuin mies lähti töihin. (mulla oli vp.)
Yritin harjoittaa liikuntaa kävelemällä märän lumen keskellä lapset ahkiossa tarhalle ja takas.

Olen myös ihan jumissa, ja imuroidessa mietin kun siirtelin foamrolleria että voisin vaikka illalla venytellä ja rullailla. Niin johan mä istun tässä keittiössä ja kirjoitan tätä.XD
Lihashuolto on tärkeää.
Paperilla. XD

Selkäkin on kipeä. vali vali.
Me siis seistään töissä, ja se 8h on ihan ok seistä, ei siinä mitään, mutta mun notkoselkä ei oikein tykkää siitä aina. Siksikin on tärkeää treenata.

Mitä, kuten sanoin, en ole puoleentoista viikkoon tehnyt. Oon kuitenki käyny salilla noin yleisesti sen kolme krt viikkoon nyt jo jonku aikaa. Hyvin kulkee.

Siellä näkyy myös se mun ongelma. Lantiolle pakkautuu rasva, ja oon ihan hölmön mallinen. Ja sitte mukana on myös kuva, kun kaikki ei mee kuvauksessa ihan nappiin. :D

Ja oon mä toki pohtinu mun selkääki. On siellä jotain saattanu tapahtua puolentoista vuoden aikana.

lihaa tai läskiä mutta muotoa ainakin. Aina sitä ei tajua, miltä on näyttänytkään. Toi ensimmäinen kuva on lokakuussa 2013, ja mulla on ihan kokovartalo-otos tuosta muodostani. Katselin sitä taas tässä kun noita kuvia etsin ja mietin että ei hitsi…
muutama löydös. Oon niin onnellinen että otin näitä kuvia.
Kun löysin olkalihaksen (kai?) ja toinen.. no, vatsa..

Mut niin, viikonloppu meni opiskellessa, helmikuussa on markkinointia ja tuotteistamista ja sit maaliskuussa onki näyttö ja mitä lie. sit on tentti. Monet mun kurssikaverit on jo panneet toiminimet pystyyn tai toisilla töissä, alalla kuitenkin. Minä se vaan oon semmonen jaakailija. Tykkään mun työstä ylipaljon, jos ois joku synkkä duuni, niin olisikin eri asia. Mutta mun työntekijät on kivoja ja esimiestasolla ollaan kans huippuporukkaa, aika harvinaista, että toimari tulee joululomalla pistäytymään ja hymyilee ja juttelee ja on niinku semmonen NORMAALI ihminen. Tiedättekös? no jos kaikki muut tietää paitsi minä, niin mä oon vissiin ollu ihan väärissä duuneissa aina. :D

On tosi iso plussa ja miinus, että meillä asuu (kohta) kaksi pt:tä. Toisaalta meillä on semmosia joojoo just näin csi-keskusteluja, mut sit välillä, kun mä oon kumminki altavastaaja kun toi papparainen on ollu alalla niin kauan, tulee fiilis että haloo ei noin voi tehä! Ja sit en kuitenkaan voi sanoa, koska en tietenkään ole varma sitten että voiko näin vihree olla oikeassa.
Ja tottakai välillä tulee olo että höh, mä tekisin ton paljon paremmin ku sä.

Hassua, että toi koulu on kohta ohi. Että se muilla mun kurssilaisilla jo on ohi. Justhan mä sinne menin. Vaikka en, kun se oli toukokuuta. kevättä. Muistan kuinka mua jännitti! Ja ihan turhaan.
oon saanu sieltä tosi paljon hyviä tyyppejä mun elämään, joiden toivon jäävän. Vaikken tiedä miten, kun yksikin asuu ranualla. Siis ranualla! Yks torniossa. Vaikka, tuntuu että kempelekin on liian kaukana. XD

Tänään tilasin mun mieheltä (mä nyt kirjoitan välillä noin, kun jossain iltalehden tms jutussa oli asioita, jotka sosiaalisessa mediassa ihmisiä ärsyttää. siis sen lisäksi, että nää kuvat ärsyttää

koska jopa nelkytvuotiaat naiset niinku tajuuttekste kuvaa itteensä?! Niin sekin ärsyttää että sanoo muka-hauskasti mies joka meillä asuu se on hei VAAAANHA vitsi.
Hohhoi.

kuitenkin, tilasin siltä semmosen reeniohjelman joka olis toiminnallinen. Siis en tee sitä tietenkään itse. 2-4krt vkoon tehtävä, koko kroppaa kuormittava ja semmonen minkä voi tehdä siis vaikka täydellä salilla. jännää, eikö? nyt odotellaan kolme vuotta että se on mulla.

Tähän liittyy semmonen, etten mä uskalla kyykätä vapaalla tangolla vaan kyykkään aina smithissä ja mua ärsyttää se. En kuitenkaan koskaan omaa niin montaa treenikertaa vkossa että yhden haaskaisin tekniikkaan jota en osaa, vaan teen sen mieluummin smithissä, jossa se on helpompi. XD

Niin sitä vaan, että haluun kokeilla jotain uutta ja jännää. Jos mun vatsamakkarat sulais siitä.
Koska eihän niiden sulamiseen tai sulamattomuuteen liity mitenkään se, etten syö niin kurinalaisesti… XD

Hei mun pitää lopettaa.

Mies, joka meillä asuu (HÄÄHÄÄ!!) sano kun tuli kaupasta tossa joku aika sitten, että hän toivoikin että kirjoitat blogia. Mää siihen että kuis ni.

Ni se sano, että siittä tietää että asiat on hyvin, kun sulla on aikaa kirjoittaa blogia.

nostalgiaa, treeniä, kuvia ja salietikettiä.

Nopee päivitys ennen nukkumaanmenoa.

Outo juttu sinällään, että nyt ois hyvä sauma mennä vaan nukkumaan, niin sitten alkaakin tuusata kaikkea, eikä painelekaan pehkuihin.


Treenit on sujuneet yllättäen ihan kivasti. Mies, joka meillä asuu, sanoi eilen, että "joo, ei noi käpälät ihan oo samanlaiset ku aiemmin mutta eiköhän se siitä."
Meinas alkaa ketuttaa ihan urakalla. :P

Käytiin eilen yhdessä salilla, kun mulla oli iltavuoro ja se meni aiemmin töihin, ehittiin siinä puolisen tuntia vierekkäin veivata ennen sen ekaa asiakasta.

Oon nyt treenannu sillä vetävät-työntävät jaolla, ja käyny sen kolme krt vkoon. Tuntuu, että alaosasto tarttis enemmän duunia, kun tuollei oo sitä etukyykkykonetta mikä Classicilla on, niin jää pakosta treeni vähän vaisuksi. Pitäs opetella kyykkää vappaalla, mutten osaa sitä. Tarttisin siihen kaverin, ja peilit. Kumpaakaan mulla ei oo easyllä mahista saada. Viime viikolla tosin kokeilin smithissä kyykkiä kun en oo aikoihin kyykkiny, ja tuolla se on AINA varattu. Siellä pitäs olla toinen smith.

ja se etukyykkykone.

Persaus maata viistäen menin, ja tuntu kyllä hyvältä. Siitä innostuneena aloin miettiä sitä kolmijakoiseen siirtymistä. sais jaloille oman päivän, kun nyt sitä tarttis. Pitää tehä ohjelma. Itte ittelle, vaikken tykkää siitä. Kun sillon valkkaa niin herkästi itelle kivoja juttuja, ja jättää ne askelkyylyt poissa. XD


Vähän kuvia tähän väliin…

Reenikassista löyty yks kerta tommonen muovikuusi. aika hellusta. Tämmöstä tää mutseilu sit on.

Not bad.

sit kävin kattoo stand uppia ja meikkasin. Ja yritin kattoo jos mun selässä näkyis lihas.

Ei näkyny.
Suklaamustikat on pop, epäterveellisiä mutta NIIN HYVIEI!

Olin maanantaiaamuna töissä kirjottelemassa rapsoja, kun sain kuvaa kotoa mieheltä, joka meillä asuu. Kuvassa on hyyyyyväntuulinen vastaherännyt puolitoistavuotias. Lähetin sitte takas kotiin kuvaa, vähän ankeemmasta toimesta. :)

Uudet freddyt piti kuvata ystävälle, siinä on kyllä semmonen housumalli josta tykkään. Nyt niitton kolmet, ja taidan kohta panna kiertoon kaikki muut mun housut. XD

töissä alko kamppis. Stiga-arvonta. olin innoissaan.

Sekin piti kuvata.

Treeni kulkee, syömäpuoli ei edelleekään. Välillä nousen murheen alhosta ja syön muutamia päiviä hyvin (tarpeeksi) ja sit se taas jää. Jotenkin se syöminen on semmosta pakkopullaa, oon semmonen napostelija.
Tänään ostin töissä salaatin, ja söin sitä vaikka kuinka kauan. En sitte vihtiny eikä huvittanu jatkaa sitä syöntiä, kun se kesti niin kauan. Nauroinkin työntekijälle että kestää niin kauan että ei niinku vaan vihti.

Miten salaatista sain nopeeta syötävää, jos ei siis oo blenderii tarjolla?

Mun pitäs pystyy käymään kaks kertaa viikossa ruokakaupassa.

Sillai yksin, rauhassa, tunti kerrallaan. Saisin kattoo tuoteselosteita ja funtsia. Koska ruokakaupassa käynti ei oo tylsää (jos on rahaa) , ainoastaan stressaavaa jos on kiire tai nälissää kiekuvat lapset mukana. Meijän aikatauluilla se ei vaan oo mahollista.

Ja koska en pääse kauppaan, ruokapuoli on retuperällä. Minun ja miehen, joka meillä asuu, siis. Lapsille kyllä järjestetään ties mitä dingeldangelia, ja sitte itte puputetaan leipää (suklaata) ja zero colaa (karkkia).

On se hankalaa toi syöminen, aina vaan yhtä hankalaa.

Joskus syön hyvinkin. Tai no, täysipainoisesti.

ja joskus taas en.

Salietiketti on asia, joka mua hämmästyttää.

Kun on tottunut treenaamaan Salilla, missä etiketti ja käytöstavat ovat päivänselviä, ei sitä aina tajuakaan, että ne eivät kaikille sitä ole.

Painot pyörii ties missä, väärissä riveissä, painot jätetään laitteisiin, käsipainot ovat sekaisin telineissä..
Puhumattakaan siitä penkeillä ISTUMISESTA! oon kummastellut notta mikä ihmisiä vaivaa.

Eräänä päivänä kolme penkkiä rivissä, kaikissa istui ihminen. Okei, jumppas ne välillä, mutta siinä ne istuivat ja pällistelivät. Kaiken huippu oli, kun eräskin hausikääntömies lopetti sarjan, laski painot, istui. Tuumin notta kohta se tekkee vielä sarjan, niin ei suinkaan. hän nousi ja lähti pois.

Siis anteeksi mitä?

Toki olisin voinut mennä siihen ja kysyä että voiko tehdä välissä. Mä en vaan kestä puhua treenin aikana kellekään. Se häiritsee mua tosi paljon.
Meinasin tokikin kysyä, että saanko ottaa niistä kuvan, kun ne niin nätisti istuvat siinä ku kanat orrella.

Töissä mä viihdyn. Tosi hyvin. Mulla on kolme keskenään tosi ereilaista työntekijää, mutta ne on kaikki just oikeita tyyppejä. Meillä on hyvä porukka ja henki, ja töihin on kiva mennä. Mulla on tosi kiva esimieskin. Kun täytyyhän esimiehelläkin olla esimies. :D Opin uusia juttuja ja voin käyttää hyödyksi mun liikunta-ammattilaisuuttanikin.
Mistä mieleeni juolahti, mun pt-ryhmäläiset valmistuu nyt joskus viikon päästä. Mua ei jännitä, kun mä tiijän että ne kaikki vettää kirjalliset kokkeet humps vaan läpi.
Ittiä harmittaa. Niistä tuli jotenkin niin tärkeä osa sitä elämän osa-aluettani. Jotenkin lapsellisesti tuntuu että en ees haluu opsikella loppuun, vaikkei se tietenkään ole oikea ajatus. Mutta tiijättekö te?

Mä luulen, että jos lapsi vaihtaa koulua, siitä tuntuu samalle. Että tää on tehtävä ja mä tykkään tehä tätä mut nää ihmiset on outoja ja mua ahistaa puhua taas ne samat asiat itestäni.

Mä odotin aina lähijaksoja. Välillä vitutti, välillä itketti. Niinku vaikka anatomia-lähijaksolla tuntu että ei saatana tästä voi tulla mitään. Mutta ne ihmiset siellä, voi että miten mä tykkäsin niistä lähijaksoista niiden kanssa.

Tuntuu kuin en meniskää samaan opinahjoonkaan enää, kun tiijän että ne ei siellä ole.

En tiedä ymmärrättekö tätä ollenkaan. En ollenkaan tiedä, mitä kolmesta viimeisestä jaksosta tulee. Nooh, tuleepahan opiskeltua kunnolla, kun ei pälpätä vierustoverin kanssa…


Lissee reenikuvia kun oon tämmönen selfiemaisteri.

Mitäs täsä muuta..
niijoo, mullon 2kk ollu nyt jatkot toisella puolen päätä, ja nyt sitte kävin uusimasa hiukset ja toiselle puolelle pantiin kans. Look näyttää tältä:

mä tykkään, vaikka tosi outohan se on. Kun on pitkä. EN tiijä onko tuossa minä ollenkaan mutta kai se on.

Keski-ikäistynyt minä.


Pitkä matka on tultu muutamassa vuodessa. viidessä, seitsemässä.
Tässä pari nopeesti löytynyttä otosta. minusta joskus muinoin.

näihin tunnelmiin.
Unimattiloisiin.

Ens kerralla taas vähän fiksumpia sanoja.