ensitavoite

ensitavoite

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Moi
Viime kerrasta on kolme viikkoa. Päivittäin mietin, mutta mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä jotenkin hankalampi on kirjoittaa. tuntuu että elämässä tapahtuu niin paljon, ettei pitkän välin jälkeen saa kirjoitettuakaan sitä kaikkea mitenkään, ja sitten taas, no, ei kuitenkaan tapahdu mitään.


Elämä menee samaa rataa. Treenaan, opettelen syömään enemmän, tuusaan lasten kanssa ja välillä riitelen ton miehen, joka meillä asuu, kanssa, mut pääsääntösesti en.
Siis riitele. :D


Teen ohjauksia ja saliohjelmia, opiskelen ja kuvaan ittiä peilin kautta. Ne, jotka instassa kikkailee, pysyvät varmaan vähän kärryillä siitä, että mä tosiaankin kuvaan elämääni edelleen. Se instanikkihän oli siis semmonen kun annarupu.
Sieltä löytyy kuvia, seuraavatkin, jotka nyt jaan.


Leivon ja kokkaan ihan sikana nykyään. :D En tiijä kelle niitä ennään syöttäsin. Treeni kulkee, enkat paukkuu ja homma maistuu tosi hyvältä.



Opiskelut maistuu, nyt alkaakin jo ns harjoitusasiakas elikä siis semmonen muutaman kuukauden raportoitava setti. kuuluu koulutukseen. Mun asiakas on semmoinen, jonka pääasiallinen juttu on se että hänet pitää saada syömään. On hyvin tyypillinen nykyajan nainen että elää batteryllä/kahvilla ja muutamilla hiilareilla ja prodee ei tuu mistään. Oon tosi tyytyväinen että hänellä pitää perehtyä juuri ruokapuoleen tuota kautta, saan haastetta eri tavalla :)



oon käyny kehonkoostumusmittauksessa ja pari kertaa Figurella treenaamassa.

syönyh ja ulkoillu.


tän kolmen vkon aikan on sää muuttunu aika railakkaasti.. tulet huomaamaan loppuun päin kun päästään että mimmosia varustuksia mulla on tänään rännässä ollut verrattain vaikka tuohon kiikkukuvaan.
oon ollu väsyny ja käyny myös marketissa.


oon menettäny hermoni mun tukankasvatusoperaatioon totaalisesti ja ahistuksissani mietin et mitä sille teen jos jku vaikka haluaa haastatella mua työasioiden puitteissa.. huoh…

heseillyt, ostanut uuden Niken hupparin ALESTA, käyttäny tyttyä joka päivä eskarissa.

oon löytäny hyvei prodepatukoita, LEADERILTA, oon ollu onnellinen ja pettynyt kolmen vkon aikana, olen itkenyt ja huutanut ja ollut hiljaa ja nauranut. Olen menettänyt itsetuntoni ja luottamuksen itseeni ja saanut ne takaisin.

oon huomannu että yhdet aina kirranneet farkut onkin löysät, vuosien jälkeen. :O

Oon miettiny tosi paljon, mitä kirjoittaa, mistä kertoa. Kun tuntuu ettei tapahdu mitään. Toisaalta voisin tulla kertomaan sitten, kun jotain kerrottavaa on, mutta osaanko sitten enää, kiinnostaako se enää ketään? Tarviiko sen kiinnostaa?


Ei mun lihakset oo kasvanee aikoihin, enkä oo vielä ainakaan missään virallisesti töissäkään.
Oon lyöny kyllä päätäni jääkaapin oveen ja kuljen varpaat villasukissa kun meijän torppa on ihan pankkokylmä.

oon syöny pitsaaki. Ja kattonu vain elämää telkkarista.
Oon keski-ikäistyny, ja patistanu nelikymppisen miehen, joka meillä asuu, hammaslääkäriin. Nyt ne ravaavat sielä kaikki muut paitti minä.

Mulla on kaks salikorttia, niinku jollain prolla. Maksan niistä molemmista, joka kuukausi. Toisesta tykkään enemi ku toisesta.


on käyny elämäni ekassa (ja vikassa) bodypumpissa, oon saanu aamiaista sänkyyn ja olen kuvannut kuinka mies, joka ei minua koskaan kosinut ja jotenkin sai minut kanssaan naimisiin siitä huolimatta, polvistui eteeni.

niijoo, 225kg etukyykyssä kone mukaan luettuna. Oha sitä siinäki. Raskaita kiloja.



Ihan sairaaaaaaan kylmä. Ja kaalikääryleitä tein.
ja sit mulloli maailman vetävin asuste. XD


Munst ois jo tosi kiva mennä töihin.


Nii. tää ny oli tämmönen postaus, muttakun mää ihan aikusten oikeesti vietän nykyään illat ilman tietokonetta tossa sohvalla ton miehen, joka meillä asuu, kainalossa.
Ja eiköhän se oo just se juttu.
Että on niitten ihmisten kans joiden kans tulee hyvä olla.

On niitä ihmisiä mulla kyllä muitakin ku tuo mies, joka meillä asuu. se on aika luksusta.


Mut hei nyt pitää lopettaa kun auto kaarsi just pihaan.
Mä meen kysymään, miten sillä meni töissä.

NÄHÄÄN.