ensitavoite

ensitavoite

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Lastensuojeluilmoituksesta, julmuudesta, jalkatreenistä ja pullasta

Oi voi, nyt ja valmiiksi kadun tätä. Mutta kun tuossa makselin laskuja, avasin siis koneen, ja kävi niin, että kävin vaan "ihan nopeesti vastaamassa kommentteihin" niin yhtäkkiä kuului klik klik ja olinkin jo aloittamassa uutta postausta.
Jaa miksi kadun?
No ihan siksi, että mies, joka meillä asuu, on lähdössä töihin, kuusvee tyär syö aamupalaa tossa vastapäätä, vauva leikkii tuosa vieresä ja isoin pesee hampaita vessassa joka sekin on tossa vieressä. Laskujenmaksun aikaan keskustelin samalla siitä, miten expert myy kuulemma satasella älypuhelinta, onko mulla iphone viis (no ei oo ku ei oo varaa), miten vitamiini on kuin pastilli, mitä tehtäs tänään iskän tykönä, maito on jääkaapissa niin ylhäällä ettei sinne yllä…
Eli joo, tää on aina vähän riskiä avata kone tälläi päiväsaikaan. Mä olen todennut, että paras aika tehdä omia juttuja, oli se lukeminen, bloggaus, laskunmaksu, tiedon keruu (joo, mä oikeasti etsin netistä tietoa) tms, on ilta, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Kun samalla kotiin saapuu mies, joka meillä asuu, on kaikkien omien asioiden tekeminen todella vaikeaa. Niin, kun pitäähän mun puhua sen miehenkin kanssa.
Eilen mua nauratti, kun kävin salilla treenaamssa kolmen vkon tauon jälkeen jalkoja, kiiruhdin kotiin, lasten serkut äitinsä kanssa tulivat tänne, aloin samantien pesemään perunoita ja tekemään lihapullia, mies lähti treenaamaan ja töihin, vauva heräs ja oli yhtä hulinaa. Keittiön siivosin sata kertaa, ja kokoajan se oli kaaos. Pesin pyykkiä, viihdytin lapsia, lohdutin harmituksia sata kertaa, siivosin dvd:t hyllyyn sata kertaa, järjestin kirjat hyllyyn sata kertaa, tein välipalaa iltapalaa lämmitin saunaa saunotin suihkutin tein puuroa ja nukutin ja väänsin henkisesti kättä kymmenen veen kanssa.
Joo, todellista äitiyslomaa. Eiku nii, ei tää ookaan enää sitä, kun tää onkin hoitovapaata. No, kyllä mä sanon että aika usein tulee fiilis että saattasin vaihtaa osia miehen, joka meillä asuu, kanssa, hyvin mielelläni. Ei tartteis ku kävvä töissä!
No mutta, se nyt ei suoranaisesti ollut aihepiirini, vaikka siitä päästäänkin taas aasinsiltana aiheeseen.


***tämä ei liity treenaamiseen mitenkään joten jos ei kiinnosta niin voi lopettaa lukemisen***

Valitin edellisessä postauksessa etten löytänyt vauva.fi:n keskustelua itsestäni, vaikka sieltä oli tänne eksynyt ihmisiä. En todellakaan ole kauheasti kytännyt, mitä kautta ihmiset eksyvät blogiini, mutta tämä kiinnosti niin paljon että oloi pakko.
No juu, Voikku linkkas mulle sen ja se on tämä. Iän vanha juttu siis!
Tylsää.
No, lueskelin sitten tuota keskustelua läpi, ja mietin että mikä ihmisiä oikeasti vaivaa?
Tuo on (kai?) ihan semmoinen äiti-ihmisten palsta, ja muijat on ihan kummallisia? muutenkin kun silloin taannoin noita luin, siis nuita niiden ketjuja, mietin että kyllä ihmiset osaa olla netissä ilkeitä. Liekkö olisivat noin suorasanaisen kurjia, jos kasvotusten kohtaisivat.
No, ihmiset olivat siis varmoja että ilmoitukseen oli jokin syy, ei vain se että ilmoittaja on, lastensuojelun sanoja lainatakseni, kateellinen.
Aiheesta lisää täällä ja täällä, mikäli se kiinnostaa.
Noh, kyseessä siis oli lasuilmoitus joka meistä tehtiin. Monet sen tietää. Kyseinen keskustelu oli siis ihan ok, mutta oli jännä miten ihmiset pohtivat, miksi vauva ei ollut samassa paikassa hoidossa kuin isommat lapset. Niin, miksiköhän. Tai, miksi vauva viedään yhtään minnekään, vauvan kanssa kuuluu linnoittautua kotiin, kun se on niin pieni. Minä narsistinen hirviöäiti.
Huoh. En muistanutkaan, että ihmiset, naiset, äidit, ovat oikeasti tuollaisia.
Olen itse hengaillut kymmenisen vuotta sitten eräällä vauvapalstalla myös. Tuoreena tulevana äitinä ja sen jälkeen äitinä silmille lävähti aika kovasti se, että naiset on ihan ämmiä netissä. Muistan kerran jos toisenkin hyväuskoisena ihmetelleeni, mitä hemmettiä tapahtuu, kun mimmit hyökkivät niin rumasti toistensa nettikauloihin kiinni, eikä aihe välttämättä ollut sen kummallisempi kuin nukutanko viereen vai omaan sänkyyn. Kestovaippa vai kertsivaippa. HUOH!
sain siis tästä todellisuudesta muistutuksen.
Kun joku sattui tuossa ketjussa puhumaan sitä, että ehkä tämä lasumutsi ei ookaan paha, oli ihmiset aika kärkkäitä että no hei kamoon ei tommosta tutkita jos siinnei oo mitään.
Aijjaa.

Olen tuon episodin jälkeen pohtinut paljon sitä, mitä kirjoitan blogiin. En ole aiemmin juuri edes puhunut kersoista tai siitä mun perheen OIKEASTA arjesta mitään. Kun se ei kuulu tähän aihepiiriin. mutta, jotenkin tämä sitsuatsiooni on saanut aikaan sen, että oon miettiny, pitääkö mun jakaa lapsiani internetissä, jotta ihmiset tajuaa että joo, mä rakastan niitä ja joo, mun arkeen kuuluu muutakin kuin tunnin salitreeni ja sen kuvaaminen.
Vaikka sillä ei oikeasti ole mitään väliä, niin silti sitä kelaa. En anna tämän kauheasti vaikuttaa itseeni, koska olen kymmenen vuotta onnistunut olemaan äiti ilman internet-tietäjiä, joten uskoisin olevani hyvä äiti edelleen, vaikka joku kokeekin että harrastukseni on poissa lapsiltani.

Blogin, tai mun muun sosiaalisen median pääpaino ei ole nyt eikä ole koskaan ollutkaan, mun lapsissa. On hämmentävää, että pitäisi.
Mä oon puinu tätä aihepiiriä monta kertaa ja vanha juttuhan tämä jo on, mutta nousi taas pintaan kun luin tuon vauvaketjun.
Niin, missäköhän ne mun kaksi isompaa lasta oli sillä aikaa kun se pieni puolustuskyvytön vauva oli ottamassa painoista koppia? hmm.. Miettii rouvat hyvät sitä. Ehkä mä laitoinkin ne komeroon ja oven diks lukkoon.
Koska JOTAIN MÄTÄÄ minussa on oltava.
En voi olla tavallinen, hyvä ja täyspäinen äiti jos haluan laihduttaa raskauskilot, joita saan joka kerta. En voi olla hyvä äiti, jos otan kuvia itsestäni silmät kierossa, raahaan vauvaani mukanani kuin vesipulloa paikasta toiseen (siis ihan kauhetta, pitää linnoittautua kotiin kun lisääntyy eikä häiritä muita ihmisiä) ja ainakaan, jos olen saavutuksistani ylpeä.
Itsekäs narsistiämmä.
Eikö kuullosta täysin ääliömäiseltä?
Niin minustakin.
Minusta on muutenkin kummallista, että lapsia ei saisi ottaa mukaan erilaisiin paikkoihin siksi, että MUUT IHMISET häiriintyy?! Tajuan sen, ettei leffaan oteta vauvaa tms, mutta esim. ravintola? mä oon ollu vähän monta kertaa sekä omieni kanssa että muiden. Siis vieruspöydässä on perhe lapsineen. Mä olen nauttimassa ajasta puolisoni kanssa kahden (mitä ei muuten vauvan syntymän jälkeen ole tapahtunut kuin ehkä kahdesti noin 3h/krta), mutta en mä ymmärrä, miksi mun tulisi häiriintyä siitä, että naapuripöydän kersat tappelee siitä, kumpi saa ravintolan ainoan vihreän jäätelöannoksen päivävarjon?
Kamoon, joku sen sinunkin hanurin pesee kun oot vanha. Pientä kunnioitusta tulevia veronmaksajia kohtaan.
Niinkuin lapsi olisi joku paise.
Ei se LAPSI ole koskaan ongelma, vaan se AIKUINEN joka sen kanssa on. SEN tehtävä on huolehtia, etteli lapset riehu (paljon) ja että kanssaeläjät voivat olla taidemuseossa ilman että pelkäävät kaatuvansa kuin keilat kun vaahtosammuttimet juoksentelevat ympäriinsä.
Mua jotenkin niin sieppaa tää aihe. "muut häiriintyy." Että mitäs lisäännyit, jää sinne kotiin sekoomaan kaatuvien seinien alle, niin me muut sit luetaan lehdistä mitä teille kuuluu.

(kuva fitness&power:in facebookista)

Noniin, ehkä tämä paatos on saatu nyt ulostettua edes jotenkin, ja voin kertoa, että eilen treenasin jalkoja. Bulgarialaista kyykkyä, tavan kyykkyä, leveetä prässiä hitaasti, etukyykkyy koneessa, etu- ja takareiskat, taljapimputtelut ja kotia.
hyvä reeni oli ja polvet jakso, nyt mä oon niin kipee että en pääse ehkä liikkeelle. :D
Tässä kuvakollaasi päivästä. Jotta kukaan ei luulisi, että liikaa fitnessmaailmassa pyörin.
Perunat kiiltelee kivasti niinku niissois voita. no ei oo. :D mutta pullassa oli. :D

Nyt mä lähen tuusaamaan jotta oon valmis sitte olkatreeniin ku mies, joka meillä asuu, palaa parin tunnin duunikeikalta käymään himas äkkii ennenku lähtee taas.
On tämä elämää. :D


2 kommenttia:

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!