ensitavoite

ensitavoite

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Kuvia elämästä ja vähän tekstiäkin samasta aiheesta

Tervepä terve.
Eilettäin oli se olka-ojentaja ja yritin taas hianosti ottaa videoo mutta pitäs vaan rohkeesti laittaa kamera näkösälle eikä vaan esittää että joo en mä oikeesti kuvaa ku sähellän täällä mun laukussa muuten vaan. XD huonoja tuli.
videoista.

Aamulla otin itestäni kuvan.
Jännää että noin lihattomasta ihmisestä saa kuitenki otettua sitte lihakuvia. Outoo.

Yritin filmaa sit treenin jälkeen alhaalla.
noin. eikä ne tähän loppuneet, ei suinkaan!
NONNI!
Kunnon kuvaoksennus.
Treeni sujui hyvin, se oli sitä perus samaa vanhaa same old same old.
Joku saattaa kelaa mun blogia selatessaan että onpa toi itserakas kun kuvaa noin ja voi että miksi se noin paljon itestään julkaisee kuvia ja yhhyh kylläpä oma kehu haisee.
Noh.. Mä selasin eilen illalla pitkästä aikaa mun vanhoja blogitekstejä ja en tiedä tekikö mun mieli oksentaa vai itkeä. KAMALAA tekstiä.
Mut sit taas toisaalta helvetin hyvä että ne tuli vuodatettua. Koska en mä muuten muistais kunnolla, kuinka paskalle se tuntu sillon. Se kilojen pudottaminen. Kuinka toivottomalta se välillä tuntui. On surullista, että ylipainoinen ihminen ajattelee itsestään niin, koska kuitenkin pääsääntöisesti mä toivoisin kaikille hyvää mieltä ja rakkautta omaa kehoa kohtaan. Sitä, että omassa itsessään olisi hyvä olla. Ja jos ei ole, sitten sille pitää tehdä jotain (toki myös terveydelliset syyt voisivat olla kannustan olla tarttumatta pullapitkoon kaksin käsin.) .
Mä toivoisin, että niistä olisi jollekulle hyötyä. En tiedä mitä hyötyä toisen vuodatuksista voi olla, mutta toivotavasti joku löytäisi sieltä jotain toivoa omaan tilanteeseen. Mä toivoisin, että mun sanat tavoittaisivat jonkun, jolla on ylipainoa ja joka haluaisi siitä eroon. Tajuaisi, että vaikka on lapsia ja koti ja kaikkea, voi itselleen raivata ne muutamat tunnit tilaa kalenterista ja paneutua siihen ruokapolitiikkaan. Että sen VOI ja sen SAA tehdä, vaikka kotona möllöttäs pitsaa syövä puoliso joka ei kannustas tasan yhtään ja lapset roikkuis lahkeessa kun mutsi häippää lenkille tai treeneihin.
Kun sinä voit hyvin, voi parisuhde ja perhe-elämäkin paremmin. Niin se vaan on. Itseään saa ja pitää rakastaa. Ja jos ei rakasta ehkä jsut nyt, niin vois rakastaa sillein just nyt, et tekis sille jotain et se bodibodi olis my little body kuten Kukka Laakso sanoo.
Mut ne mun ajatukset ja jutut. Tosi surullista. Toisaalta on hyvä että on ajatellut niin. Ehkä se on ollut se liikkeellepaneva voima. Ehkä, jos mä olisin ollu "ihan fine" sen roppani kanssa, olisin mä jäänyki siihe ja uskotellut itselleni että "sit joskus" mä laihdutan takas niihin enne raskautta-kiloihin.
Joopajoo, tuskin olisin ja sitte reilun kymmenen vuoden päästä tajuaisin että mulla on monet raskauskilot vielä päällä vaikka nuorinkin on jo yläasteella.
Se tapahtuu niin salakavalasti. Eikä se mitään, sen voi tehdä sillonkin, jos haluaa. Mutta maailma on niin liian täynnä naisia, jotka peittelee rintojaan/persettään/mahamakkaroitaan/allejaan/reisiään/kainaloläskejään/mitä tahansa ja selittelee että kyl mäki sit joskus. Ja sit sitä Joskusta ei koskaan tuu, mitä sitte? on vaa kokoajan ajatuksissaan, vuosikausia (kymmeniä vuosia) ollu dieetillä, inhonnu makkaroitaan, haaveillu ja suunnitellu maanantaita. Ja joka viikko tulee uus maanantai ja sit taas ajatellaa et no sit taas ens viikolla, ens jouluna, ens keväänä, ens sitä ja tätä.
Jos ei halua laihduttaa, ei tartte. Saa olla ylipainoinen. mut munsta on elämän tuhlaamista se, että syyllistyy joka suklaasta. Ei sekään ole kivaa. Joko jotakin on tehtävä, tai sitte lopetettava surkuttelu.

Mut siis niin. MINÄMINÄMINÄ tietysti.
Oon aatellu, että vaikka mä en ookaa mikää tosi hot ja in ja pop enkä mediaseksikäs siten että olisin menossa mihkää kehokisoihin tai tankotanssisin tai olis entinen jalkapalloilija tai jalkapalloilijan kans naimisissa (siis en todellakaan muuten ole! :D :D ) niin mä saan silti olla ylpeä siitä, mitä oon saanu aikaan tässä noin kahdeksassa kuukaudessa. Mä tein tosi kovasti töitä että sain karistettua raskauskilot ja oon tosi ylpee siitä että mulla näkyy joku liha jossain valossa jossain. Miksi se ei sais olla munsta kivaa? Jos joku kokee sen itserakkaaksi, vois ite kahtua sinne peiliinsä ja rakastaa vähä itteesä enempi.
Siksi mä kuvaan. Kyllä mä tykkään itestäni, vaikka mää löydänki tosi paljon korjattavaa ja semmosta. Mutta se taas pitää mielen virkeenä ja homman sopivasti "in progress" jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Mut jos mä olisin jatkuvasti tosi tyytymätön itseeni, olis se elämä aika raskasta. Sen osoittivat ne mun vanhat tekstit.
Ei ollut siellä sitä oikeaa Fiinua missään, siihen vaikutti just se, et se miltä musta sisällä tuntu, ei vastannu peilikuvaani.
Ääh miten tässä taas lähdin juoksentelemaan ties minne sivupoluille.

Eilen oli tosi lämmin, ja vauva ei taas nukkunu, tietenkään. Kun sain hänet lopulta päiväunille (meijän sänkyyn) niin en uskaltanu lähtä kavavs itkuhälyttimestä ja makasin meijän ETEISESSÄ ottamassa aurinkoa. XD

sitte, mulla oli smoothiekokeilu pakkasessa. Ei ihan toiminu, vaikka HYVÄÄ se tottakai oli.
NAM ja MUMS!

Tänään mulla oli mekko päällä!!!!!
Se oli oikeesti ikuistamisen arvoista. Tää on niin erikoista, että jopa meijän tytyki kiinnitti siihen huomiota. XD

Sit mä oon vaan viettäny lepopäivää treenistä lasten kans ollessa.

Eipä muuta, näihin tunnelmiin on hyvä päättää, ja jäädä odottamaan huomista selkätreeniä!

Ai niin! TÄMÄHÄN mun piti teille jakaa! Mun ihana ihana sali ja omistaja Maria "supermarsu, mun ruokapollari" Kuure.




4 kommenttia:

  1. KIvaa pohdintaa taas kerran.
    Mä katoin että tossa yhdessä kuvassa on joku sun iso pannari ;)
    sä näytät kyllä hitokseen sporttiselle, nostelen hattua täällä kovasta duunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. XD mies, joka meillä asuu, luuli sen olevan dinosauruksen kakkaa. :D
      ja kiitos termistä sporttinen, sitä ehkä olen juuri hakenutkin, hyvä jos olen edes jotenkin onnistunut. :D

      Poista
  2. ei tuo kuvien laittaaminen oo mitenkää itseraskasta :D
    se on blgin idea mun mielestä :D
    helpompi lukeakkin kun ei ole niii kauhe määrä tekstiä peräperän jälkeen, vaan on välissä kuviakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no näin mäki oon aatellu, mutta kun tää suomalainen ajattelutapa on mitä on niin heti aloin kelaamaan että ehkä se luetaan jotenkin hännän nostamiseksi negamielessä. :D

      Poista

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!