Paatosta pitkästä aikaa

Tittididiii!
Aamu alkoi putkirullauksella, uskokaa tai älkää.

Tänään oli vuorossa olka-ojentaja, ja ai että miten makia setti tulikaan tehtyä! Oon lopettanu trackerin käytön kokonaan, ja teen nykyään kännyyn muistiinpanoja.

Sen verran suomennan, että ensin on kilot (toisella puolella, eli 7x10 tarkoittaa seiskan käsipainoilla kymmenen toistoa) ja plussat välissä tarkoittaa sitä että on ns pudotussarja eli suorilta vaan pienemmät painot. En jaksa siis nyt sen enempiä noista painoista niin tässä näkyy mun perinteinen muistiinpano treeneistä. :D
MUOKS* pakko kommaa tänne vielä että oon ennen tehny viparis sivuille tosta eestä, huomattavasti isompia painoja voi käyttää muuten silleen! :O teen nykyään siis "oikeaoppisesti " tosta reiden ulkosyrjältä.
Sain tosi hyvin tuntuman olkapäihin, oli ihan into pinkeenä, vähän rassas se että on tota fättiä sen verran päällä ettei ihan lohkee ja repee. XD Mutta kumminki. Kuvia ei oo ku sali oli niin täynnä etten kehannu alkaa säätää. :D
Mutta semmonen mulla on toivelistalla (lähtee siis ihan salin omistajillekin. :D ) että sinne alakertaan pittää hommaa joku boxi tms koroke minkä päälle voi laittaa kameran! :D :D sillai on parempi ottaa ajastimella kuvia, kun sais kameran oikealle korkeudelle. :D Mies, joka meillä asuu, oli hetken hiljaa kun tätä toivettani selitin, mutta totes sitten että "noon no joo, se on semmonen sali että siellä ymmärretään toi." :D :D
Pumppi oli siis hyvä. Siitä ei ole kuvaa koska en siis onnistunut ottamaan kuvaa itse. :D Toki en mä osaa mitään olkapulistelujakaan. XD
Otin kuvan vessassa ennenkuin menin salille, todella koominen näky kun sähellän auringon häikiessä.

Sitte testasin taas että onnistuisko vatsalihasten teosta kuvan otto ajastimella.
Ei onnistunu.

Näytän melko pullealta muuten tässä kun paita roikkuu, hehe.

Ostin tännään kukkia. Ihan heräteostoksena, kun hätäpäissäni hain halpakaupasta vauvalle kesävaatteita kun tää helle yllätti.

Meillon öljysäiliö tossa terassin alla ja siinä on tommonen IHANA kurkistusluukku (ja toki toi syöttötuutti tossa kans tosi sievästi töröttää..) ja tänä kesänä päätettiin täyttää se kukkaruukuilla, jotka yleensä on ripoteltu pitkin pihaa. ei se niin sievä ole, mutta mulle kuulkaa ihan välttää. :D


Esikoinen käy torstaisin koululla sählyssä. Se on semmonen mukava sählykerho, missä hän on käyny ekalta lähtien. Poika ei harrasta mitään, johtuen alun asumisjärjestelyhankaluudestakin (jota en tässä nyt selitä) ja toi on ollu tosi soppeli ja mukava. (okei, käy se välillä crossfitissä, ja kesällä on pari viikkoa niiden "leirilläkin" eli semmosia täsmäsettejä ) Tänään oli kauden päättäjäiset, ja poika olikin ollu sitten tänä vuonna se, joka oli eniten käyny. Olihan tuo onesaan. :)
(kerroin tämän siksi, että sivusi liikuntaa. :D )

Mulla oli ihan juttukin, josta halusin puhua.
Nyt kun oon tämän "valaistumiseni" kokenut, eli sen, ettei mun tarvi näyttää tältä, vaikka se siis mukavaa olisikin, oon alkanu katsomaan ympärilleni.
Kävin eilen syväluotaavaa virtuaalikeskustelua Voimariinin kanssa, kun olin lueskellut pari hänen viimeisintä bloggaustaan.
Kävin sitten illan päälle lukemassa tästä postauksesta vastauksia, ja mun tuli jotenkin tosi paha mieli. Kysymyksessä siis vastaukset kysymykseen, mitä tekisi jos olisi unelmakroppa.
Tosi monet sanoivat ostavansa minishortsit (mulla on jo) , kävelevänsä biitsillä vapautuneesti (teen tätä jo), istuisivat tiukassa paidassa niin, ettei kädet tai kassi olisi vatsan edessä (teen tätäkin jo) etc. Tajusin, että ehkä mun ulkonäkökompleksit ei todellakaan ole enää niin syviä, jos niitä on edes oikeasti kunnolla ollutkaan muutakuin silloin, kun laihdutan ja olen raskaana. :D Olen myös kyseisen blogin myötä herännyt todellisuuteen nimeltä selluliitti. En ole edes ajatellut sitä juurikaan. No, eilen sopivassa valossa löysin sisäreisistäni ja yritin tuijottaa niitä ja yökkiä. Mutta ei mua vaan kiinnostanu ne niin paljon, että olisin jaksanu miettiä. :D
Surullisuus, josta mainitsin, tuli mulle ihan siitä, että tajusin kuinka kauhean surkeaa on, että ihmiset ei tykkää itestään.
En ala paasaamaan mitään "fitnesskuvat on illuusiota"-hömpänpömppää (koska ei ne ees aina oo, kattokaa ny sitä jeritaaki, voi tsiisös että voi joku näyttää hyvältä ihan vaan NORMAALISTI) vaan tarkoitan sitä, että olis mahtavaa jos ihmiset löytäs sen sisäisen rauhan joka mulla (ainakin just nyt) on.
Se ei tarkoita sitä, että "tyytyy" siihen mitä on, vaikkei siinäkään ole mitään pahaa. Tarkoitan sitä, että vaikka mä löysin sisäisen balanssin, en mä LOPETA mitään. Jatkan samalla lailla kovaa treenaamista, etsin lihaksia, pyrin syömään järkevästi etc. Mikään ei tavallaan muuttunut, mun asenne vaan. Se, etten koe jatkuvaa epäonnistumista siitä, etten treenaakaan 2h pvässä, ehkä jopa aamulla ja illalla, etten syö minigrip-pusseista, ettei mun perse näytä koskaan pyöristyvän tämän kaltaiseksi, etten nuku tarpeeksi, etten käy hierojalla tarpeeksi, etten putkirullaa ja venyttele tarpeeksi, etten opi pitämään pakastepinaatista, että syön mieluummin jotain muuta kuin parsakaalia…
Ymmärrättekste?
Että se tekemisen riemu on olemassa, ei vähene, ei sinni ei tsemppi, mutta se itsesyyttely katoaa. Tottakai sitä pitää vähän kriittisesti katsoakin, jos haluaa jotain saavuttaa, mutta en koe että tämä mun "ole armollinen itsellesi"-asenne olis mitenkään mun periaatteita löystyttäny. Jos munsta tuntuu joskus että haluan saavuttaa jotain johonkin mennessä, se on sen ajan juttuja sitten.

Tuli niin suru kun hoksi, miten ihmiset ajattelee. Siis suru heidän itsensä puolesta. Että jotkut asiat voi oikeasti vaivata niin paljon, että se vaikuttaa koko elämään.
On ihan turha väittää ettei esim. painoasiat tai ulkonäköjutut vaikuta koko elämään.
Kyllä ne vaikuttaa. Sitä käyttää helvetisti henkistä kapasiteettiaan siihen, että kelaa miltä näyttää ja mitä toiki musta ajattelee ja oonko mä nyt läski tonki mielestä ja tursuaako mahamakkara ja näkyykö selluliitti ja mullon iso nenä ja ja ja ja… Kun on tyytyväinen itseensä, vapautuu henkistä pääomaa muuhun. Läsnäoloon kotona, parisuhteessa, ystävyyssuhteissa, lapsille… Voi syödä jäätelön tai riisin ihan onnellisena, kun ei kokoajan mieti, mitä tää tekee mun keholle.
Mä oon myös lukenu nyt tosta stressihormonista viimeisen puolen vuoden aikana niin paljon, että alan siihenki jo uskoa ihan kunnolla. Yritän itse elää mahdollisimman flowssa, ja tätä samaa fiilistä toivoisin muillekin. En tarkoita että jo, ei oo pakko käydä salilla, voi maata kotona ja syyä keksejä. No ei tietenkään. Mutta vois vaikka vaihtaa sen salipuurtamisen jos se siis ei vaan maistu, niin vaikka johonkin muuhun liikuntaan. Semmoseen mistä tykkää. Onnellinen ihminen on kaunis, riippumatta siitä, onko sen perse minkä näkönen.
Ja jos tykkää treenaa salilla (esim minä itse) ja kuumottas mennä kokeilee juoksua, niin sen voi tehdä. Ei tarvi heti miettiä tämmösen sunnuntaireenaajan ku minäki ni mittää kataboliaa. Tottakai mä pyrin itsekin, kun salitreeni eli ns voimaharjoittelu on mun pääainoalaji, niin siihen, että se olis mahdollisimman optimaalista. Mut jos se ei aina oo, niin se ei tässä hommassa mulla hirviästi vedä käsille ja reisille tätä hommaa.

Pysyttekö kärryillä?
Eli huoli pois, tekis mieli kaikille huutaa. Että huippumallivartalo on ehkä jollain puolella prosentilla maapallon väestöstä, ja voi ottaa selvää mitä se vaatii, että näyttää joltain fitnessbeibsiltä. Se ei oo ihan yksinkertaista. Ja siksi ittiä ei sais verrata sellasiin. Mä esimerkiksi, kelaan että noh, mä näytän ihan hyvältä ollakseni 32 vee, kolmen lapsen äiti ja nuorin niistä on 9kk (on muuten tänään päivälleen.) . Et not bad. Ja mun tavoitteet alun perinkin oli kilot alas, ei se että kilot ylös ja lihasta.

Mä voisin itkee koko elämäni sitä, että mulla on lantio. MÄÄ EN HALUA LANTIOTA! Aivan sama jos levee lantio liittyy siihen että oon nainen, aivan sama! mä oon AINA halunnu kapean lantion, tällaisen tai tällaisen.
No, EI OO, ja oon surru sitä vuosia. En vaan jaksa enää. Mies, joka meillä asuu, on onneksi sitä mieltä että naisella on hyvä olla lantio. Mut silti. Munsta ITESTÄ olis kivampi olla kapeehipsinen.
Mutta, se on mun semmonen mörkö. Mun ylilevee lantio.
Ja ihan pärjään sen kanssa ilman sen suurempia brobleemeja koska en vaan jaksa olla kiinnostunut siitä asiasta niin paljon.
Keskityn siis asioihin, joihin voin vaikuttaa ja jotka tekee mulle hyvän mielen. Niinku vaikka se mun tän päivän olkapäätreeni, siitäkin huolimatta, ettei ne lihat niin hyvin näkyneet kuin voisivat näkyä.

Joten, jos siellä joku, KUKAAN, lukija kokee ettei voi mennä biksuissa biitsille kesällä niin voi rakkaat ihmiset, menkää!
<3

Nyt mä lopetan tän paatokseni ja lähen piilolinssien poisottoon. kuudbai!