ensitavoite

ensitavoite

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

EDIT*

Kiitos kaikille myötäelosta ja kannustavista sanoista. En mitenkään pysty kaikille teille ihanille ihmisille vastaamaan, mutta olkoon tämä yhteisesti teille kaikille.
Sekä niille, jotka ovat jo solvanneet minut narsistiksi, huomionhakuiseksi, mieheni olevan petturi ynnä muuta.

Olen puhunut tänään sosiaaliviranomaisen kanssa, ja haluan painottaa, etten ole millään muotoa halunnut antaa kuvaa, missä kritisoisin sosiaaliviranomaisten tai lastensuojelun työtä. He tekevät tärkeää työtä, jolta nämä tällaiset ilmoitukset vievät resursseja. Virkailija, jonka kanssa olen puhunut, on ollut "hyvä tyyppi" sekä ymmärtäväinen. Ihmettelin, miten voi olla mahdollista, että ilmoitus on ollut koneiston rattaissa puoli vuotta, kun kyseessä on kuitenkin pieni lapsi. Vauva vielä. Että jos hänellä olisi todellista vaaraa, olisi tämä puoli vuotta todella pitkä aika kärsiä.
Virkailija sanoi, että ilmoituksia olisi tullut useampia, mikäli lapsella hätää olisi.
Niinpä niin.
Referoiden, ilmoitus on tehty lokakuun lopulla, kun vauvani on ollut vajaa 2 kuukautta vanha. Soitto on tehty nimettömänä. Hän on kertonut soittavansa facebook-kirjoitusten perusteella. Epäilevänsä mielenterveyttäni, minua kiinnostavat muut (treeni) asiat, eikä vauvanhoito. Olen myös riidellyt facebookissa lastenkasvatuksesta.
Aha?
Olen kiinnostunut treenaamisesta. Olen kiinnostunut siitä, miltä salitreeni tuntuu lihaksessa. Olen kiinnostunut siitä, mikä fiilis siitä tulee.
Yhtälailla voisin olla kiinnostunut ompelusta, kuvataiteista, kokkaamisesta, ripsipidennyksistä, sisustamisesta tai vaikka tankotanssista.
Olen treenamisen lisäksi kiinnostunut monista muistakin asioista. Artekin kalusteita, Eero Aarnion muotoilusta, Rocky-elokuvista, Esikoiseni koulumenestyksestä, keskimmäiseni piirustuksista. Puolisoni työpäivästä, ystävieni kuulumisista. Vauvani kehityksestä.
Käyn salilla, jonka voi ajatella olevan narsistista. Jos ei itse treenaa tai seuraa minkään kaltaista kehonrakennusta/fitnesstä/tähän verrattavaa lajia, voi olla vaikea käsittää, ettei kyse ole narsismista tai huomionhakuisuudesta. Tai, voi jollain ollakin, mutta pääsääntöisesti lajin esteettisessä puolessa on kyse ihan siitä samasta, kuin vaikka taulujen maalaamisessa. Haluaa tehdä jotakin kaunista. Salitreenaajalle se liittyy omaan kehoon, kuvataiteilijalla kankaalle luotavaan teokseen.
Ja, haluan painottaa, mikäli olisin lajiin totaalikoukussa, en söisi jätskiveneitä, treenaisi vain neljä kertaa viikossa, enkä ainakaan ottaisi juhlissa kakkupalaa.

Mikäli olisin narsistinen persoona, uskoisin käyväni salilla vieläkin enemmän. jos minulla ei olisi lapsia, saattaisin käydä salilla viisi tai kuusikin kertaa viikossa. Tai sitten en. Minä käyn neljästi, koska se on meidän tilanteessamme optimaalisin, eikä häiritse perheemme elämää eikä elämämme pyöri minun salitreenini ympärillä.
Perheessämme tapahtuu paljon muutakin, ja on todella kummallista, ettei ilmoituksen tekijä ole ottanut tätä huomioon.
En myöskään ole mieleltäni sairas, minkä hänkin on ehkä tajunnut, kun ilmoituksia on tehnyt vain sen yhden. Tai, minä ainakin tällaisessa tilanteessa olisin ollut yhteydessä viranomaistahoihin jo useasti, jos mielestäni tällainen toiminta olisi lapselle haitallista.

Olisi tärkeä muistaa, että se, mitä ihminen kirjoittaa sosiaalisessa mediassa, blogissa, missä ikinä, ei ole koskaan koko elämän kirjo.

Minulla tai perheelläni ei ole mitään salattavaa, vaikka ilkeämieliset näin heti ajattelevatkin.
Eihän tämä voi olla perätön ilmoitus, kyllä minä varmasti olen lapselleni vaaraksi, kun kerran olen kiinnostunut salitreenistä ja puhun siitä.

Kuva.
Lapsesta on kuvakin siellä facebookissa, kun se on salilla. Sekin oli siis erikseen mainittu.
Hyi hyi.

Mielenterveyttäni on epäilty, koska treenaan salilla. Mielenterveyttäni on epäilty, koska olen kiinnostunut perheeni ja lasteni lisäksi myös jostakin muusta. Ja jostain ihmeellisestä kulmasta katsottuna on nähty, ettei minua kiinnosta vauvanhoito.

Puolisoni on noin klo 12-21 töissä. Me käymme neuvolassa kuten kuka tahansa, kuukauden välein kunnes vauvallamme oli puoli vuotta ikää. Sen jälkeen käyntejä on harvemmin. Tämän lisäksi minulla on kaksi muutakin lasta. En tiedä, miten tämän paletin olisin pyörittänyt, mikäli minua ei vauvanhoito kiinnostaisi.
En ymmärrä (pahoittelut, taidan jo toistaa itseäni) , miten neljä kertaa viikossa tunti salilla, voi tarkoittaa sitä, ettei minua kiinnosta minun oma lapseni? Miten se, etten olekaan kiinnostunut vetämään kännejä viikonloppuisin, etten lähdekään töihin heti kun mahdollista, että leivon useita kertoja viikossa, antaa kuvan, että olen huono äiti, jonka mielenterveyttä on syytä epäillä?

Olen saanut todella paljon palautetta, ja olen yllättynyt, miten suuren huomion tämä on saanut. se ei suinkaan ollut tarkoitukseni.

Jaan, tai, ennen tätä, olen jakanut, sosiaalisessa mediassa sekä treenejäni, onnistumisiani, lasteni onnistumisia, kuin muitakin tarinoita elämästämme. Ihan kuin kuka tahansa muukin. Lokakuussa tapetilla olivat vauvamme tulevat ristiäiset. Vaikka olen jakanut kuvia ja ajatuksiani, ei minun elämäni siltikään välity kokonaisuudessaan kaikesta tästä, minkä luonnollisesti pitäisi olla päivänselvää.

Tottakai tällainen tuntuu pahalta, ja alkaa miettiä, mitä voi tehdä. Vaikka tiedän, etten ole toiminut väärin, että perheemme elämä on tasapainoista ja hyvää, silti tällaiset ilmoittajat saavat minut takajaloilleni.

Luonnollisesti toivon, että ilmoittajalla oli oikea huoli kuopuksestamme.
koska muutenhan tämä kaikki on vain julmaa leikkiä toisten ihmisten elämällä.


tiistai 29. huhtikuuta 2014

Mitä on tapahtunut yhteiskunnassa, kun äidin salitreeni on tuomittavaa?

Niin. Jos jaat elämääsi blogissa tai facebookissa tai twiittaat tai mitä nyt ikinä, on syytä varoa, mitä sanoo. Kaikkihan me tiedetään tämä.
Ihmiset kertoo baarireissuistaan, siitä miten lapset oli mummolassa viikonlopun ja käytiin miehen kanssa risteilyllä ja unohdettiin kokonaan että ollaan keski-ikää lähestyviä kravattijäykkiksiä. Otettiin ilo irti elämästä! Vieläkin on pää kipeä.
Kerrotaan miten lapset ottaa päähän ja väsyttää eikä aina jaksa siivota ja miehen kanssa tuli riitaa ja taas teini angstaa ja taapero pissaa edelleen housuunsa ja ittellä on orastava masennus ja burn out töistä ja juodaan pullo punkkua perjantaisin.
Ja taas lapset on oksennustaudissa.

Tai sit sä kerrot siitä, miten treenaat. Laihdutat sun raskauskiloja pois. Kerrot, että otit puolison ja sen vauvankin sinne salille.
Jaat näitä puhtoisia elämänkokemuksiasi sosiaalisessa mediassa, esittelet söpöä kuvaa pienestä vauvasta joka makaa kaukalossa tutti suussa eikä tiedä tuon taivaallista siitä, että vieressä mutsi kyykkää smithissä.
Kuvaat ruoka-annoksia ja kerrot miten paino putoaa ja olet onnellinen siitä, että se työ tuottaa tulosta.
Käyt neljä kertaa viikossa tunnin kerrallaan salilla, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen. Syksy vaihtuu talveksi, vauva kasvaa, sinä pienenet, huomaat että omat vaatteet alkaa jo mahtua päälle. Mies, joka teillä asuu, käy töissä, kahdeksan, joskus yhdeksän tuntiakin päivässä. On koululaista ja tarhaikäistä lasta, kokkaat joka päivä muutamaa eri ruokaa, koska diettaat ja olet siitä ja sen tuloksista tyytyväinen. Muut syövät spagettia ja jauhelihakastiketta, sinä riisiä ja kanaa.
Vauva lopettaa yösyömiset, oppii nauramaan, tarttumaan leluun, kääntymään. Se alkaa syödä soseita, oppii istumaan.
Samalla sinä käyt salilla. Neljä kertaa viikossa, tunnin kerrallaan. joka viikko.
Ja kerrot siitä facebookissa ystävillesi.
Jaat ehkä kuvia kehityksestäsi, samalla kun jaat kuvia lapsistasi. Kodistasi, uudesta autostasi. Pohdit töihinpaluun ajankohtaa, lasten sairasteluja, hammasrautoja, vanhempainiltoja, kuulustelet läksyjä.
Käytät vauvaa ensimmäistä kertaa keinumassa puistossa.

Katselet sen vauvan liian pieniä vaatteita, haikeana mietit, miten vähän aikaa koon 56 vaatteet mahtuvat vauvalle. Ostat uusia, sille vauvalle ja sen isälle samanlaiset Metsolan autopaidat.
Ja samaan aikaan syöt riisiä ja raejuustoa, käyt salilla, neljä kertaa viikossa, tunnin kerrallaan, viikost toiseen.

Hankit vauvalle isompia kestovaippoja, kun vanhat käyvät pieneksi. Ihastelet kuoseja, pohdit, mitkä niistä sopisivat juuri sinun vauvallesi.
Nostat vauvaa ilmaan, heilutat ja tanssitat, laulat sille lauluja ja vauva vastaa naurulla takaisin.
Ja samaan aikaan käyt salilla, neljä kertaa viikossa, tunnin kerrallaan, viikosta toiseen.

Puhallat pipin, juokset pyörän vieressä kun lapsi opettelee ajamaan ilman apareita. Opetat kirjaimia, ärrää, letität tukkaa, pyyhit pyllyjä, vahdit peliaikoja.

Elämää?
Niinhän sitä luulisi. Vaan ei, se on lastensuojeluilmoituksen paikka se.

Pohdin pitkään, jaanko tämän kanssanne. Olenhan pitäytynyt blogissani lähinnä treeniasioissa, johtuen siitä, että tämä on mun treeniblogi. Laihdutusblogi. Ei oo Fiinu ja Fiinun perhe, vaan on Fiinu ja Fiinun treenit.


Tämä on kuitenkin aiheena sellainen, että ilmoitus on tehty juuri siksi, että treenaan, joten mikäpä muu paikka olisi parempi tämä asia pulauttaa ulos kuin tämä.
Sain tänään kirjeen. Hain postia, vauva söi tuttipullosta välipalamaitoa ja isommat piirtelivät olohuoneessa. Hain postin, ja siellä oli kirje. Ajattelin sen olevan hammaslääkärilasku, mutta ei vaan ollutkaan.
Lapsestanne Axxxx Vxxxxxxxxxx on tehty lastensuojeluilmoitus.
Siis.. mitä?!
Kädet tärisee, tulee hiki, itku luomien takana. Ehdin miettiä puolen minuutin aikana koko elämänsä kirjon, mitä ihmettä olen tehnyt, että tällaista tapahtuu. Soitan, soitan soitan. Kukaan ei vastaa. Istun eteisessä oven takana portaalla ja itken. Samaan aikaan kuulen lasten kikattelun, vauva tykkää kun hänen otsalleen puhaltaa. Isommat sisarukset tietävät tämän.
Itku on voimakas ja epätoivoinen. Yritän soittaa kirjeessä näkyvään numeroon, en yhtä, en kahta, en kolmea kertaa vaan useamman kymmenen kertaa. Lopulta, viimein, joku vastaa.
Ilmoitus on tehty lokakuussa. Ilmoitus on jäänyt jonnekin, en ymmärrä mihin, koneiston syövereihin kai. Kirje on päivätty viime perjantaina. Puoli vuotta on siis ehtinyt kulua. Virkailija (vai miksi heitä tulisi kutsua, en tiedä) kertoo, että ilmoitus on tehty anonyymisti ja facebookin tekstien tiimoilta.
tässä vaiheessa olen pudonnut jo ihan totaalisesti kärryiltä.
Kyseessä on siis huoli, etten minä huomioi vauvaa, treenaan paljon ja onpahan vauva ollut jopa mukana salilla.
Siis mitä?
Sanon virkailijalle, että lapsi on syntynyt elokuun lopulla, minä aloin treenaamaan syyskuun lopulla, 2-3 krt viikossa. Että treenaan tällä hetkellä 4 kertaa viikossa tunnin kerrallaan, että ei, sinä aikana en huomioi vauvaani vaan häntä huomioi hänen ISÄNSÄ. Että kaikki ne 23 muuta tuntia vuorokaudessa olen huomioimassa häntä.
Ja niin, oli kuvakin kun oli vauva salilla.
Niin oli, lokakuussa on vauva ollut salilla tasan yhden kerran. Isänsäkin oli tuolloin mukana.
Tämän jälkeen on toki tullut muutama kerta lisää.
Olemme menossa tiistaina tapaamaan lastensuojelun henkilöstöä. En tiedä, miten asia etenee, tulevatko he kotiimme.
Tulisivatko he, jos kutoisin sukkaa neljä tuntia viikossa? Tai jos kävisin zumbassa. Tai jos kävisin ryyppäämässä joka viikko.
Tuskin.
Mutta he haluavat tavata meidät, koska minä käyn salilla ja lapseni on ollut siellä mukana.
En pui nyt sitä, että virkailijat tekevät vain työtään ja tässä menee oikeissa tapauksissa tarvittavia resursseja hukkaan.

Mikä helvetti tätä maailmaa vaivaa?
Jos vastasynnyttänyt mutsi lähtee dogaamaan, se on ihan fine. Jos vauva viedään isovanhemmille, on se ihan fine. Mutta jos vastasynnyttänyt äiti käy treenaamassa ja vauva on kotona isän kanssa tuon ajan, on se jonkinasteinen heitteillejättö? Okei, kukaan ei ole käyttänyt tätä termiä, tämä on kirjailijan vapaus.
En pysty käsittämään.

En tiedä, mitkä motiivit ilmoittajalla on, mutta anonyymius on hieno asia. Mitä vaan voi sanoa kestä tahansa, ja laki määrää asian tutkittavaksi.
Ei, tämä ei ole nöyryyttävää, vaikka ilmoittaja niin ehkä toivoo. Ei minusta ole nöyryyttävää pyrkiä pitämään itsestäni huolta, ei minua hävetä saliharrastukseni.
minua hävettää, että facebookissa omaan kaltaisiaan "ystäviä."
Ei, en tiedä kuka hän on. Pyrin saamaan sen selville.
Toivon, että hän itse ymmärtää poistua elämästäni.

Miksi treenaamisesta on tullut pahempi synti kuin baareissa riekkumisesta? milloin asiat ovat kääntyneet näin siansorkille, että treenaava, terveesti(ei mietitä nyt niitä jäätelöitä..) syövä, itsestään huolta pitävä äiti on lapselle kauhistus?
Ja siis luuleeko joku oikeasti, että mikäli en päivitä sosiaaliseen meeeeeediaan kuin pelkkiä treenipläjäyksiä, ei elämässäni ole mitään muuta? ei kai kukaan ole noin tyhmä?

Kun neuvolassa kehotetaan pitämään itsestä huolta, tarkoittaako se siis sohvalla makaamista, mikropitsaa kaikille, lököverkkareita ja petaamattomia sänkyjä, jotka vaihdetaan perjantaina tissipaitaan ja siideripulloon, hörps hörps?
Onko äidin akkujen lataaminen nykyään siis sitä, että maataan krapulassa sunnuntaina?
Mitä helvettiä?!
Jos tämmönen, ei niin kukkeassa iässä oleva naishenkilö haluaa että reisilihas näkyy ja hihkuu onnesta kun oppii tekemään leveä selkä takaa-poseerauksen, onko se siis jotenkin paha asia?
Jos mä vaan olisin veltto, olisin antanut raskauskilojen jäädä, olisinko silloin hyväksyttävämpi äiti?
Ja kun ei treenissä edes ole kyse pelkistä kiloista ja ulkonäöstä! Kun mä rakastan sitä. se on osa mua. Mun isotkin lapset (siis ne, jotka eivät kuuluneet tämän ilmoituksen alaisuuteen, ehkä siis heidän tilastaan ei oltu huolissaan, oltiin vaan vauvasta) tietää, että mä käyn salilla, mitä mä siellä teen, mitä prode-ja hiilarijauhoja syön ja miksi, mitä mun vitamiiniläjä sisältää ja mikä on putkirulla.
Siis jos mä harrastaisin ilmeisesti mitä-tahansa-muuta, olisin parempi äiti? Tai siis, kunhan en ottaisi sitä lasta mukaankaan sinne harrastukseen.
Missä vaiheessa oikeesti tästä on tullut näin kieroa?
Voihan olla, että joku tekee kiusaa. Mutta aika rankkaa kiusantekoa, kun kyseessä on tuolloin ollut vajaa 2kk ikäinen vauva. Joka on nyt siis jo 8kk, mitä lie harmia olen hänelle saanut aikaiseksi, kun olen suurimman osan elämästään ollut neljä kertaa viikossa tunnin pois näkyvistä.
Miksi joku haluaa nähdä asiat noin? siis ei kai kukaan TOSISSAAN voi olla HUOLISSAAN jos äiti käy salilla? siis voiko? no vissiin voi.

Ootteko te, armaat lukijani, koskaan pohtineet, miksi mä en laita kuvia mun lapsien kasvoista, tai kerro kaikesta heidän ja meidän elämään liittyvistä asioista? oletteko ajatelleet, että en huomioi heitä, kun en heistä kirjoita?
Toivottavasti ette.

Tämä on liian käsittämätöntä.
Enää minua ei itketä, kiitos täyspäisten ystävieni ja läheisieni ja lukuisten ilmeisen selväjärkisten sosiaalismeedian-tuttavieni.
Jos ei oteta huomioon tätä, eikä taannoista salireissua vieraissa, olen saanut pelkkää ihailua ja kiitosta ja hyväksyntää ihmisiltä, kun minulla on välillä vauva mukana salilla. Mies, joka meillä asuu( josta muuten ei ollut mitään mainintaa että hän käy töissä monta tuntia päivässä eikä huomioi siis lasta)on myös tuolloin mukana.
Vauva on tainnut olla mukana noin neljä kertaa tähänastisen elämänsä, koko kahdeksan kuukauden aikana. Salitunteja minulle on sinä aika toki kertynyt hieman enemmän. Ja vauvalla laatuaikaa isänsä kanssa kaksin.
Käyn siis salilla. en käy baarissa, vieraissa, pimeissä töissä, myy itseäni, ole väkivaltainen, näännyt lapsia nälkään, en jätä halaamatta koskaan, sanon useit kertoja päivässä että rakastan. Kasvatan. Välitän. Huomioin.
Mutta kun mä käyn salilla.
Mutta kun mä otan sen lapsen sinne mukaan.
Hyi hyi.

En pääse muuhun loppupäätelmään kuin siihen, että ollakseni hyväksyttävä äiti, tulee minun rakentaa vuorokauteen lisää hoivatunteja lapsilleni.
Koska vain siten voit olla kyllin hyvä.
Etkä sittenkään ole.

EDIT*


maanantai 28. huhtikuuta 2014

Hyvä rintatreeni, paha riisi, hyvä pylly, paha munkki

Pitkästä aikaa niiiiiiin hyvä rintatreeni ettei olis huvittanu lopettaa ollenkaan!!!
Siis Tosi-Hyvä.
Alkuun penkkiä käsipainoilla, 17,5kiloiset oli loppuun tassuissa, kutoset. Otin sitte kympit siihen perään ja temmoin niillä vielä loppuhötinät. Sitte Vinopenkkiä smithissä, peckfly koneessa (ihan mielettömän mahtavaaaaaaaa!!!!) ja ristikkäistalja. Voi miten rakastankaan sitä. Se on niin mahtava liike, plus on kiva katsoa peilistä kun lihakset muka lohkee niinku jo.

Habandeeriakin tein, ja joku pumppi sinne tais pullahtaa..
tai sitten ei. Olin itse kuitenkin kyseiseen herneeseen tyytyväinen.
Oli kyllä mukava treeni. yllättävää, kun mua ei noi rintareenit oo kauheesti sielua lämmittäneet.
hihi.

Innostuin siitä niin paljon, että päätin syödä RIISIÄ lounaalla. :O :O
no, se meni kuitekin käsille koko lounas. Ajatuksenahan se toki oli viehättävä ja intoa puhukuen aattelin että joo hienoa kun tuli vielä puolivalkkuakin nähtyä salilla ja sen kanssa juteltiin lihaksista ja ruuasta vähän.
Kokkasin lopulta sitte kaikille muille (autto mua mies, joka meillä asuu, kyllä kans. Pakko myöntää se tässä koska se lukee tätä kans ni en jää kiinni siitä että otan kaikki creditit itelleni. :D :D )

ja oma annokseni näyttitältä:
Kattoin sitä ja tajusin että kappas! kanat uupuu.
Kanat oli siis paketissa vielä..

nooh, väliäkö hällä, kanat jäi sitte raa'aksi kun siinä yritin nopeesti niitä paistella ja riisi oli edelleen pahaa.
Salilla koettu voittaja-olo valui sukanmutkaan, kun tajusin ettei se riisi vaan maistu mulle.
Satuin asiasta somessa valittamaan, ja Ansku sitte huuli pyöriänä että elä mittää täysjyvää syö. Tässä vaiheessa MINÄ olin öönä aapisen laidalla että mitäkä?! Siis mä oon marraskuusta asti purru sitä yökköä täysjyvää, mutta sitte kävi ilmi ihan sattuman kautta että kokkeilepa muija jotai muuta.
No, ostin jasmiiniriisiä lähisiwasta kun hain munkkikamppeet sieltä puistoreissuilun päätteeksi lasten kanssa.
Huomenna kokeilen sitä.
Aina sitä oppii jotain uutta.
joka päivä.
Noniin, vuorossa olis valitusta siitä miten en jaksanut siivota vaan lähdin lasten kanssa puistoon.
Haettiin ne munkkikamat ja leivoin munkkeja. Olen hyvä vaimo ja hyvä äiti.
Kukaan ei vaan arvostanut tätä mun hienoa multitäskääjä-hommaani, onneksi vauva oli kuitenki mielissää että sai iltapuuroo ja maitoo vaikka mää leivoinkin. :D

Uusin Body-lehti tuli tänään, olin sitä jo odotellutkin, kun en päässy sinne Classiciin paikalle, jos muistatte, meillä oli sekä kuus vee synttärit että oksennustauti samalle viikonlopulle.
Oli kyllä pettymys. Siis Se artikkeli. Olisin halunnu selkeesti enemmän tekstiä ja kuviakin. pöh.
mutta, sitten siellä oli Daniel Larssonin kirjoittama artikkeli (joka oli siis tietysti käännetty suomeksi. :D ) jossa hän puhui ruuasta. Ah, mikä aihe, monissa blogeissa ei onneksi puhut siitä kokoajan. nooh, kuitenkin, jutun juusto oli siis tämä:
Eli onko minun nyt ymmärrettävä, että koska juon kahvia paljonhelvetisti ja syön pähkinöitä, ei minun tarvitse kantaa huolta painosta?
No ei kai, en ole tyhmä, mutta hauska juttu silti. Jatkan pähkinöiden syöntiä ja kahvin juontia.

Tapahtuu mun elämässä muutakin ku näitä.
Esimerkiksi haavelua tästä:
Kuvassa on siis IFBB Bikini Pro sekä Better Bodiesin malli Tawna Eubanks joka näyttää aika kivalta myös. Ja siis haaveilin noista bb:n mikroista sen päällä. Haluutteko tietää miltä näyttäsin jos pukisin ite tommoset?
Laittakaapa Googleen hakusanaksi too small shorts. En osannut valita parastapahinta joten koko komeus olkoon sieltä katsottavissa.
Palaamme siis Tawnaan. ihan mieletöntä. Melkein epäreilua, että ihmiset on noin upeennäkösiä.
Mut onneks meillon kotosuomessaki tommosia.
esimerkiks Jerita. <3 tsiigatkaa sen uusin postaus. tsiigatkaa mimmii hej. Liian upee, en kestä. Mutta surukseni ja teidän onneksenne mulla loppuu virta sekä ompusta että omasta kropasta, joten pakko mennä unosille että jaksaa huomenna taas painaa jalkapäivän merkeissä. mullon ens viikolla taas volyymi. Käsittämätöntä miten nopeesti aika menee. ei mulla muuta, moido. Ai niin, ne munkit:

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Pesin salaattia ja muuta turhanpäiväisyyttä

Oho, en meinannut mitään postailla tänäänkään kun en meinaa jaksaa mutta hoksin että viime päivityksestä on jo hyvä tovi, joten ihan pakko ettette minua kokonaan unohda täällä treeni-elämäntapa-blogien meressä.

Mulla oli tossa kaksi välipäivää, ja tänään kävin aamusta tekemässä viikon neljännen eli viimeisen treenin, selän. Ai että, se on yks mun ehdottomista suokkaritreeneistä (niinku kaikki paitsi rintatreeni on) ja nyt vielä kun olen saanut siihen kehitystä ja oppia puolivalkulta posen osalta.
T-kulmasoutuun sain lisää painoja:
Hihhei!
KAikki muukin meni nappiin, ylätaljaa molemmin päin (muistin!!) tasasoutua laitteessa
ja se pirun pullover mitä en vaan opi vissiin ikinä tekemään. :/
Pohkeetkin muistin tehdä, ja nyt tuntuu että perille meni. :D
Loppuun vatsalihakset ja pieniä poseviritelmiä mutta kamera heilui tai minä tai tarkennus meni ketuilleen, kaikkea tätä siis.
Samanlainenhan se on ku viikko sittenkin, mutta kun on niin kiva peilailla niin pitäähän se aina ikuistaa. :D
Sitten taas tärähtäneitä viritelmiä.

Olen myös ollut kaksi päivää ilman zeroa, näin tämmösen mainoksen:
Onnesta soikiana juoksin kauppaan mutta ei ollut tarjousta. kotona mies, joka meillä asuu, luki mainoksesta että on vasta ensi viikolla.
NOKIVA.
piti ostaa normaalihintaista sokasollaa sitte vaan.

Olen ostanut ensimmäiset kukat pihaan, kun aurinko paistaa ja orvokki kestää vähän sitä kylmääkin, sitä kun on luvassa tiistaina tänne Ouluun.

Ruokailuthan mulla on ihan mitä sattuu. en oo jaksanu miettiä kauppoja enkä mitään. oon syöny vähä sit sun tätä ja enemmän tätä, eli mitä kaapista löytyy.
Mies, joka meillä asuu, teki tämmösen:
Ihan valmis piirakkapohja, j.lihaa, sipulia, paprikaa, muna ja juustoa päällä. oli hyvää ja tosi täyttävää ja ällö olo tuli tietysti.
Mies, joka meillä asuu, on muuten varannu mulle HIEROJAN!!! mulle kun tuntuu olevan tuskallisen hankalaa toi hierojalle meno, kun onhan se niin HANKALAA vaan varata aikaa, niin nyt mullon keskiviikkona tunnin aika. Kuolen pois, sekä kivusta että ihan siitä ihanuudesta että vihdoinkin!!!
Easymove on paikka, mies on käynyt ja kehuupi kovasti. Kerron sitten, mitä mieltä itse olen. :D

Ollaan istuttu kiikussa vavvan kans ja harjoiteltu konttausasentoa. Tai, oikeamminkin poitsu on alkanu lankuttaa.
Ai niin. Muutama viikko sitten ostin netistä urkkakirpulta housut. Niket. ne on ihanat:

Ja kuvasin, kun inhoan pestä salaattia. Pesin salaattia:
jännää, eikö?

Nyt taas treeni sujuu tosi hyvin ja vaikka muutama vko menikin stressissä ja muussa sekoilussa ettei aikaa tuntunut olevan mihinkään, ei se kuitenkaan onneksi näytä olevan pitkäikäinen tila koskaan. Hyvä niin, olen parempi ihminen, kun pääsen säännöllisesti salille.



keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Hirrrrrrviästi kuvia mutta ainaki on hyvää tuultaki mukana

Huhhahhei! olen kokenut olevani supernainen tänään!
Päiväni ei siis alkanut tavanomaisesti, vaan mies, joka meillä asuu, lähti kymmeneksi Crossfittiin ja minä HULLU jäin siivoamaan isompien muksujen huonetta.
Siis oikeasti! miten kuusivuotiaalla tytöllä VOI OLLA joka IKINEN paperisilppu tallessa?! En vaan käsitä. No, minä siis siivosin vaatelipastojen sisuksista lähtien (mikä lie aivopieru mulle taas tuli..) kaikki. Ja voin kertoa, etten IHAN HETI tee sitä uudestaan.
mut nysse on siisti. Otin kuvaakin, koska olen niin ylpeä.
SIISTI! en kestä!

Päivä siis jatkui. Väsytti ja jotenki uuvutti kaikki, mutta ONNEKSI mies, joka meillä asuu, tuli salilta. Olisin muuten hirveessä nälässä varmaan edelleen nytkin.
Hehe, sain siis ruokaa. Mä en tajua, mitä enempi oon nälissää, sitä epätodennäköisemmin syön.
Kumma muija.

Jätkät lähti kauppaan, minä salille. Olka-ojentaja oli tänään vuorossa. Yllättäin, tää on näemmä viikko, jolloin painoissa ei ole hurraamista, mutta tuntuma on mitä parhain!
Pystäreitä käsipainoilla, viistoistaset. Viparit sivuille ja eteen, jälkimmäinen vuorokäsin, ja sinne vielä pudotusetin kaltainen juttu loppuun. Takaolkapäät taljassa, ojentajille 2 liikettä taljassa.
Innostuin hakemaan mahdollista pumppia ja menin koneeseen pystyröimään vielä, ai että oli makiaa se!
ei siellä mitään näy, mutta itsensä kuvaamisesta on tullu mulle näemmä ihan suurinta ajanvietettä. :D

Mut sitte! oli vatsojen vuoro, ja paikalle saapuikin mun vavva kuvaamaan mua! Tai no, sen iskä. Mut kumminki.
Aika monta. Tuli. Kuvia.
Sit välillä ne kuvat ei kyl ihan onnistuneet…
ai mikä? ai ojentaja? jaa mitenkä se pitäs pullistella? ai näivvai? ai ei vai..?
että morjens.
Vatsalihasten rutisteluhan se meiltä unehtu sitte kokonaan, kun innostuttiin kameran kanssa heilumaan.
Päätin tehdä ne sitten kotona.
Tähän väliin yksi ruokakuva kurmeesta, jota olen tänään syönyt…

Sitte mä oon innostunu myös siivoamaan. Siis taas. Tai vielä. En tokikaan viitsinyt itseäni liikoja rasitella, ja pysyttelin vain tässä keskikerroksessa. mutta nyt on siistinä kuitenkin tämä yksi kerros.
Hyvä-Minä.

Olen kaivanut myös ensimmäisen tuulettimen naftaliinista, olen sitä nyt onnellisena pyörittänyt vuorokauden lähes tauotta, koska olen niin onnellinen että on lämmin. kesä tulee.

Sovittiin puolivalkun kanssa seukille volyymiviikolle yhteistreeni. olkapäät. Hienoa, ne tarviikin ärsykettä eri tavalla.
Odotan. Jännityksellä.

Muihin aiheisiin!
Sain eilen kuulla, että mies, joka meillä asuu, ei turhaan ole pois kotoa! Alan ammattilaiselta tuli viestiä että hänestä puhutaan pekkää hyvää ja hänellä on hyvä maine ja mitä kaikkea.
Tuli kyllä hyvä mieli. Hitto kun se on KOKOAJAN poissa kotoa, niin tommonen tuntuu kivalle. että se sitten on kuitenki iha hyvä. Siis muittenki mielestä kuin mun. :D

Ai niin.. Ne vatsalihakset.
HÄÄHÄÄ luulitte että unohdin ne! No en, kuvasin itselleni uskollisena ne teille.

Nii, nyt mä siis istun tässä hissuksee ja kuuntelen tota tuuletinta. Vauva nukkuu ja isot on iskälässä onneks ne tulee huomenna. en mää kestä tämmöstä, olemista?!
Onneks mies, joka meillä asuu, tulee kohta. Pitäsköhän mun aikani kuluksi lukee jotain näistä:
Ääh, ei, mä meen keittää kahvit töistäpalaavalle ja sit alan venyttelee.
MOIDO mussukat!

tiistai 22. huhtikuuta 2014

hanuri soi taas, jalkapäivä.

Sorry, nyt tulee nopea ja tylsäpostaus vaikka aihe olisikin ollut niin mieltäylentävä ja kiva. Olen vaan sattumalta harjoittanut sosiaalista toimintaa nykymaailman tavoin eli sosiaalisessa meeeeediassa, facessa sekä kännykälläni watsapilla.
jes, minulla on elämää!

Noniin. Tänään lähdin jalkatreenin, ahdistuneena vähän koska viime viikolla se meni ihan persiilleen, jos muistatte ei jaksanu mitää ja mitä lie.
Nooh, kunnon veyttekyjen jälkeen sjmv ja vaikkei painoja ollukaan ku vikoissa kahdessa sarjassa se 70kg, niin tätä tärkeämpänä pidänkin sitä, että tuntuma oli täydellinen! Bull on sanonu että ei se lihas tiedä miten paljon painoja on, tuntuma on tärkein. Joten tällä viisaudella menin eteenpäin.

Sitten mun suosikkiin vipuvarsiprässiin. ensin tein ihan vaan semmosia mitä lie hermotus tuntuma jaadijaa-juttuja, ihan vaan painoitta, ensin kapealla ja sitte leveällä heti perään, hiiitaaaaaastiiiiii ja sitte satasen painoilla samoin, ensin kapealla ja sitten leveällä. tauko, ja ja viiskymppiä lisää. sama homma, eli kapeella ensin ja sitte leveällä. toistoja alussa per jalka-asento joku 10-12, sitte lopussa vissii 8 per jalka-asento. huhhuh, raskasta, vaikka vaan 150 kiekkoja.
Etukyykyssäkin painoja tais olla vaan sata, mutta tuntuma, se se vasta olikin muiskis ihanaa!
Etureisiojennuksessa hoksin että vissii joko voimatasot tai hermotukset tai jotku parantunu koska sain laitettua enemmän painoa. Takareisiin ei, melkein kuolin. Siksi meninkin smithin alle kympin hurjalla painomäärällä tekemään kymmentä vaille kahta muutamat sarjat, ihan vaan tuntuman vuoksi.
Sillä välin toisaalla:
Mies, joka meillä asuu, oli treenini ajan vauvan kanssa kauppahallissa ostamassa kalaa. Ja koska hänen asiakkaitaan on ilmeisesti joka nurkassa, oli joku pullamyyjäasiakas tarjonnu pullat. Siellä se mässytti ja kuvia mulle lähetti kun minä puskin persäuolta pihalle (no en oikeeeeesti tietenkään tosikot. ) jalkareenissä.
Nams, kertakaikkiaan.

Hiton hiki tuli, ja kuvasin tietysti itseäni:
Ihan sairaan rapsakka reeni, vaikkei painoissa kehumista ollukaan.

Tässä viime päivien aikana olen myynyt turvapaitojani pois. Muistatteko, kun viime vuonna puhuin niistä, ja ostin usiamman? suuria paitoja, joissa on hyvä jumpata niin ei näy kun läski tutisee ja hytkyy? :D
No, tänään taas yksi löysi uuden kodin, näiden kuvien avulla:

Voi miten mua väsyttää, pakko jättää monta kivaa asiaa mistä piti kertoa, ensi kertaan.
Mutta sen sanon että seuraavissa linkeissä näkyy ruokia, joita meillä kokeillaan viikon sisään. AAH NAMS!
vietnamilainen kesärulla
jauhotonta pitsaa

pusi pusi, huomenna lisää kivoja juttuja kerrottavana, nyt meen nukkumaan.