ensitavoite

ensitavoite

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Uuden ruokasuunnitelman ensimmäinen päivä. Lihas, come to mama!!

Kävin tänään salilla.
Söin tänään ruokaa.

Aamu alkoi puurolla. Sitä oli sen verran paljon, ettei se mehukeiton kanssa meinannut mahtua lautaselle. Mahaan se kaikki mahtui.
Ei ollu nälkä.
Aika makia tunne.

Volyymiviikko korkattu, ja kyllä täytyy sanoa että TOIMII! pitkiä sarjoja, paljon sarjoja. Olin tulessaliekeissäfiiliksissälihaskuoliossa.
Ja kappas!
Siellähän vallan pikkulihas meni pumppiin! hehe!

Kotona kokkasin. Joo, näyttää meillä tältä, kun mä pääsen keittiöön. taas sen ikuistin..
Ruokaa on.
Paljon.

Ja sit mä keitän kahvia sata kertaa päivässä, ja kattokaa!!
siellä ne on miehen, joka meillä asuu, karsat kaapissa nätisti kahvitarpeiden vieressä. No, rehellisesti sanottuna tämä eka päivä valioo on menny heleposti. Mutta kyllä mää sen tiesinkin. Päätös on päätös ja mää oon päätttäny näyttää paremmalta. XD

Vietin eilen illalla aikaa miehen, joka meillä asuu, kanssa vuoteessa keskustellen näistä jutuista. Halusin ymmärtää painonnousun rautalangasta vääntäen, koska mulle täytyy asiat selittää siten että mä ymmärrän.
Kysyin, että enkö mää sitte levene, kun mulla kuitenkin On tätä fättiä tässä kropassa. No, hän kertoi "minun kielelläni" sen niin, että sen vihdoin tajusin. No, nyt mä olen enemmän sinut painonnousun kanssa vaikka mua kyllä joka suupalalla hirvittää. Pitää vaan tottua. Luotan siihen mitä puolivalkku käskee mun tehdä. :D

Nyt mä oon liian väsyny joten enpäs jaarittele enempiä.
Huomenna välipäivä ja keskiviikkona treenit puolivalkun kanssa. JEIJ (vai pitäskö sanoo jaiks.) !!!

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Onnellisuus on pieniä asioita. Sitten niistä tulee isoja asioita.

Mä en oo tehny tänään mitään, ja silti oon. Oon ollut ihan mielettömän onnellinen, ihan koko päivän. Ensinnä, mä sain nukkua. Saisin mä usiamminkin aamulla nukkua, mut sit jäis treenit väliin kun mä en pääse treenaa ku aamupäivällä. Tänään mä nukuin, ja heräsin siihen, kun mies, joka meillä asuu sekä vauva, joka asui mun mahassa vielä hetki sitten, toiat mulle kahvia ja prodepannaria sänkyyn. <3
Merkittävää. ei siksi, että tämä olisi jotenkin eriskummallista, ei suinkaan. Mies, joka meillä asuu, tekee usein aamupalaa vuoteeseen. Ongelmaksi on muodostunut lähinnä se, että olen viime aikoina syönyt vain puuroa aamuisin. :D Siitä kun ei kurmeeta vuoteeseen saa oikein millään. Mutta, viimeinen ehtoollinen-tyyppisesti hän rakensi elämänsä ekat prodepannarit, ja hyviä olivat!
Käytiin tytyn kanssa harjoittelemassa pyöräilyä ilman apareita, esikoinen karkas frendeilleen koko päiväksi, vaunuiltiin loppuporukalla ostamaan mäntysuopaa pihakeinun katoksen pesuun (kesä tulee!!) ja syötiin.
Tein ekaa kertaa ikinä herkkusieniä pannulla. Mun makunystyrät on muuttuneet tämän viimeisen raskauden myötä totaalisesti. En siis ole tykännyt sienistä, enkä graavilohesta enkä pähkinöostä. Nyt mä puputan niitä ihan onessani!!
no, vähän utelin nevvoja mitä niille sienille pitäs tehdä ja voila´! herkku syntyi!
Kokkasin muille lihaa ja kermaa sekaisin, kanaa itelle ja sieniä mulle ja miehelle, joka meillä asuu. Viheriäiset ja pasta oli kaikille.
HYVÄÄ!
Aion nyt mennä kohta tekemään lisää herkkusieniherkkua iltapalaksi kunhan saan tämän onnentunteen jaettua teille. Ollaan vaan oltu olemassa, ja siinä on ollut riittämiin onnellisuuteen tälle päivää.
Käytiin ystävän luona tänään, tytöt oli onnellisia ja minä sain uunituoreita leipomuksia kahvin kanssa:
Tämä on ollut hyvä viikko. Viisi ystävää, kaksi kummilasta, neljät treenit, laatuaikaa kaikkien perheenjäsenten kanssa, aurinkoa ja kotonakin on ollut ihan siistiä.
Huomenna alkaa ruokavaliohommat ja treeniviikko muutenkin jännittävästi koska se ensi viikko on se volyymiviikko.
Saapas nähdä.
Näihin tunnelmiin sienienpaistoon ja suurinta pudottajaa tuijottamaan.
Ai niin, kevennys;
Tyttäeni katseli kuvassa olevaa laitetta ja totesi: Mää en kyllä koskaan oo nähny tuommosta toiminnassa.
Niinpä niin. Tuliko sullekin vanha olo?

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Välipäivän välipohdintoja.

Jeij!
Tähän alkuun ilokseni kerron tyttöjen (Even ja Jeritan ) mieliksi että syön näkkileipää juustolla. XD

Mulla oli eilen treenipäivä, selkää tein. Pitkästä aikaa olin perjantaina salilla, kun sattu miehen, joka meillä asuu, työkuviot menemään siten että pääsinkin.
T-kulmaa (en uskaltanut tehdä mavea yksin, en tiedä miksi.), ylätaljaa molemmin päin, tasapenkkiä, pulloveria. pohkeet jäi tekemättä kun molemmat pohjelaitteet oli kokoajan varattuna (oon huono menemään väliin) ja smith oli kans varattu. Vatsalihaksia jaksoin kans vähän tehä.
Yritin kuvata myös mun takareisiä, kun hoksasin että mullon siellä ehkä joku lihas. Joojoo, vähän pistin piiloon vatsaa ja yläkroppaa, ei mitään strategisia näkyviin. (mulla on kyllä housutkin näissä kuvissa jalassa. )

vähän huonot on kuvat mutta siellä kyllä näkyi jotain nii innoissani heti ikuistin!
XD

Oon tässä nyt pari päivää puolivalkun kanssa käyny läpi näitä mun painofiksaatioita. Hain tänään mun ruokavalion. Safka pysyy pääsääntösesti ihan samana, kasvikset saan ottaa mistä vaan ja pasta/peruna/riisi-vaihtoehdot. Perunaa, jeij! Kalorit pysyy edelleen ihan ok-rajoissa, en kuole ruuan määrään ja lepopäivinä saan syyä normivähän. Painon pitää siis alkaa nousta mutta sen pitäs olla lihasta. Tuleehan siinä rasvaakin mutta tilasin sitä puolivalkulta hyvin minimaalisen määrän. XD Plus hän lupasi etten näytä ensi kesänä tältä
kuva täältä.
Hyvä niin. Josko tässä saatas jo selkään vähä leveyttä ja hartiaan lihaa ja saisha tietty joka paikka kiristyä, keskivartalo varsinkin.
Saapa nähä. Oon nyt veivannu tässä kaikkea pashaa sisääni kohta kaksi kuukautta, ja olo on sen mukainen. Nyt saan taas jonkun rotihomman tähän syömiseen, ja se on heleppua koska tiedän että mun tulee parempi olo kun syön valion mukaan. Se on jännä miksi se sitten on niin vaikeaa, ja on helpompaa ottaa joku patonginviipale kuin kanaa. jota aina on. Ja rahkaa. Kumma juttu.
No, nyt aletaan kasvattaa tälle muijalle lihasta. hyvä niinkin.
Mutta mun puolivalkku tulee olemaan ihan rikki kun se tajuu kuinka paljon tulen vinkumaan sille painonnoususta. Varmaan miesmäisesti jossain vaiheessa sanoo että ooppa hilijaa.

Eilen illalla tajusin että helvetti, mun kaikki tän viikon treenit on tehty. Että MITÄ MÄÄ TEEN KAKS PÄIVÄÄ?! No, oon tässä kyllä saanu kaikkea tehtyä, muutakin. XD Mutta kyllä mun täytyy vissiin lauantaille yks salireeni aina jättää, muuten ei tuu elämästä mittää.

Oon syöny ja lukenu:
Miksi nykyajan bodylehdet ei sisällä tämmöstä?! (kyseinen julkaisu vuodelta 1991) ja puolivalkku totes että siksi ettei nykyään oo psykologista impotenssia. XD

Maanantaina mulla alkaa volyymiviikko. Puolivalkku lupas että itku ja hiki tullee. SHAKE THAT ASS!!!
Tullee mulle nätti kroppa, kesään on vielä aikaa muutama kuukausi, toivotaan että parissa kuukaudessa näkyis jo vähä muutosta. tiedä sitte näkyykö mutta toivotaan.
Tähän loppuun otoksia joilla ei ole mitään tarkoitusta:
Lähinnä että oon ollu väsyny.
Pitää ottaa mittoja. Iik iik toteutuuko tää todella? Anna (siis se on mun oikee nimi) saa nätin vartalon ekaa kertaa elämässään?
Verta, hikeä ja suolenpätkiä. Mutta pitäs tulla nätti. Tai sit jotai muuta. Tursas?

Loppukevennyksenä, mies, joka meillä asuu, lupas imuroida(kyllä, kuvasin sen koska se on niin harvinaista) jahän käski tytärtä siivoomaan huoneen. Tyttö siivos. Lattian:

torstai 27. maaliskuuta 2014

Turmiollinen torstai

Voi huhhuh.
Semmoonen päivä. Ei tässä siis muuten mitään, mutta vähän väsyttää. :D
Aamulla herätys oli tosi aikaisin, mutta mitäs me näistä, kerrankos vauvat ovat vauvoja. :D
Vaaka kertoi tämmöstä:
Tämän numerosarjan innoittamana ajattelin että tänään oon ihan peto salilla.

Olka-ojentaja-treeni oli vuorossa, ja vaikka homma toimi niinku piti, jätti treeni tänään vähän kylmäksi.
Rannesiteet messissä ja pystyjä viidellätoista. per tassu. Olisin ottanu ne 17,5 kilosetkin, kun tuli kuitenki hyvät pitkät sarjat niillä pienemmillä, mutta sitte aattelin että kun tuntuu siltä ettei oikein kulje niin mennään näillä peruksilla vaan.
Vipareita, niihin oli PAKKO ottaa viiskiloset viereen että sai veivattua vielä loppuun asti sit ku ei enää nouse.
Kuulokkeet päässä siinä veivasin ja sitte ku ei enää seiskoilla jaksanut niin puuskahdin "vittu" jonka jälkeen vasta tajusin että niin, vieressä on joku tyyppi ILMAN kuulokkeita.. Hienoa. Mahdoin vaikuttaa pätevältä. XD mutta, ainakin kävi selväksi että otti patekseen kun ei jaksanu enempää vaikka kui yritti.
Kävin sitte smithin alla kokeilemassa pystyä ihan testimielessä kun en oo tangolla tehny pystyjä herran aikaan (siis UNOHDIN ja tajusin vasta nyt et mähän tykkäsin tehdä niitä viimeksi siinä koneessa..! pöllöpää, en muistanu nyt.. ) No joka tapauksessa, tuntui yllättävän kivalta.
Kuvasin, kun kerran puhelin oli mukana.
Joojoo ei oo pointtia ku ei oo treenikuva mutta on kuitenkin kuva sarjojen välistä. :D salilla. :D :D
Yritin myös kuvata itselleni uutta kuvaa tohon kanteen. no ei se onnistu. Prkl.
Eli kaiken kaikkiaan treeni oli ihan ok, ojentajat paloi ja olkapäät osu mutta jotenki vaa oli pliisu. No, joskus on näitäkin treenejä. Oon vähä palio väsyny ja paikat jumissa ni kaippa tämmöset asiat vaikuttaa.
Ruokaa:
Hähä! siinäpä teille.

Mutta niin. Mitäs tänään muuta? Mun päivän tuhoksi ja turmioksi ovat koituneet seuraavat:
Appivanhemmat kävi tuomassa lapsille vähän suklaata. Joo.
Ei tässä hätää. Tänään tuli sähköpostiin mun ensi viikon volyymitreenit kuolen ja ruokavaliokin tulee ensi viikolla. Sitte aletaan vaan tahkoomaan. Helpottaa. Eipä tarvi sitte ennää miettiä mittää ite. :D Toivottavasti siellä hyväksytään välillä mun prodelätyt rahkasta. :D no, onhan mulla yks "vapaasyöntipäivä" niin voin sinne ne prodelätyt lyyä sitte kanssa. Ei tässä mitään. Hyvä fiilis tästä kaikesta. Mulle tulee siis volyymiviikkoja tonne väliin. En oo koskaan tehny mitään semmosta.
Jännäpissa.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Ennätyksiä ja uusia tuulisuhinoita jo vähän.

Oho oho.
Joskus päivään mahtuu kaikenlaista. Niinkuin vaikka tänään. Aamu alkoi puurolla as usually, ja sitten jalkatreeniin. Puolivalkku vinkkas eilettäin että teeppä prässi ekana alta pois ja niinhän minä tein. Kappas kun viimeiseen sarjaan tuli 200kg ja kuus toistoa. Huhhei!
Olin ihan sairaan ylypiä kun se puolivalakku sattu kävelee ovesta sissään ja hihkuin kuin kersa että arvaa mitä!!!

Seuraavana sitte sjmv. Ennätyksethän ovat olleet sen 70kg enkä sillä oo hirveesti tehny kun on tuntunu että mennee tonne selekään se homma "liian isoilla" painoilla. Tänään sitte aattelin perussarjojen jälkeen että no hittolainen, kokkeillaan. Ja menihän se. Innostuin sitten kunnon palauttelujen jälkeen lisäämään vielä viis kiloo painoa ja hups! silläkin! Toki nyt illalla huomaan että tais se vika sarja olla liikaa, alaselkä juilaa.

Kuvien laatu on heikohko koska kuvaamisen tulee tapahtua suhteellisen salassa ettei ihmiset ihmettele että mitä hittoa toi muija tekee. En viitti selittää että joo mulla on se blogi..

Tässä vaiheessa puolivalkku tuli kesken omien treeniensä kehumaan että hienosti menee ja oonko miten uuvahtanut. Totesin että no mikäpä tässä, reisiojennukset ja -koukistukset olis vielä. Noh, hän keksi että hei tehäänpä vähän lisää ja jätetään vemputtelut viimeiseksi.
Ja mitä me sitte tehtiin?
No tätä:
etukyykkyhommiksihan se meni. En oo ennen tehny tätä muuten kui selkä masiinaan päin. Yllättävän hyvä! Eikä ollenkaan niin tappava polviin kuin Hack. Hiih! Vielä jaksoin silläkin tehä satkulla viimeisen sarjan. HUUH!
Olen voimakas. ja nyt voimaton.
Etureisiä konneessa ja loppuun pudotussarja. Takareidet maaten ja kappas, jaksoin siihenki lisätä painoja vaikka oon siinä aika onneton.
Treenin loppuessa fiilis oli todella kaikkensa antanut, kuvasin tunnelmat:
Tänään oli eka kertaa semmoinen olo että teki mieli kysyä "kauanko vielä?" mutta en kysyny. Olen päättänyt etten kyseenalaista, teen vaan. Mutta kyllä mulla oli olo että kuolema tullee ja epäusko kun sitä etukyykkyä väänsin että eissatana paljonkohan vielä.
Kaiken teen mitä sanotaan.
Se on viksumpi näissä asioissa ku minä.
Tähän väliin se pakollinen ruokakuva:

Ja sitte kävi niin, että mies, joka meillä asuu, kävi kotona töiden välissä kun sillä sattu iloisesti olemaan parin tunnin väli (yleensä ei oo, nyt oli) ja kattokaa mitä se toi mulle!!!
Käyköhän näiden kuvien määrästä nyt ilmi se että tämä oli HYVÄÄÄÄÄÄÄÄ ja olin onnellinen?!

Mun ystävä kävi kans visiitillä. Sillä oli semmosia kisahommahaaveita tossa vuos takaperin mutta sillä tuli semmosia fyysisiä rajoitteita vastaan että ne hommat ei sillä toimi. Jutteli se siinä kun ei hän voi oikee treenaakaa enää. Tuli sitte juteltua treenihommista, kisahommista ja ruuasta ja ja kaikesta semmosesta. Virkistävää.
Illalla vielä tuli juteltua puolivalkun kanssa puhe-elimessä ja sovittiin jatkoistakin. Jännää, hermostuttavaa. Vaakapanikointia. Mutta toivottavasti tulos on sitte kuitenki mieluisa. (kirjoitin ensin meluisa, hehe.)
Ruokaa pittää syyä. volyymitreeniä ja juttuja. katsotaan.
Vähän hirvittää, mutta kuitenkin ihan jees hommaa.
On se hyvä jätkä.
ai niin, miksi mun karkittomuus ei oikein oo viime aikoina toiminu? no, mä sain mieheltä, joka meillä asuu, tämmöstä viestiä töistä:

Ja hei, älkää olko hiljaisuudessa. facen puolelle tulee kyllä yksäriä ja kaikkea mutta saa sanoa tännekin. Rohkeasti vaan.
PUS PUS, nyt meen lukee iltasatujuttuja ja sit tullee jutan viimene superdieettijakso. katson senkin.


AI NIIN!! älkää unohtako tätä:
ja muistakaa mun nimi.
Suosittelen. Meillä tehdää alakertaan vielä lisää tilaa, joten kohta sali hakkaa KAIKKI oulun salitmennen tullen ja palatessa.
Vaikka hakkaa se nytkin jo.