ensitavoite

ensitavoite

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

treeniä, ruokapohdintaa ja kaikkea siltä väliltä ja siitä vierestä.

MOIMOIMOI.
Sunnuntai ja lepopäivä. Se alkoi toki jo aika aikaisin, koska vauva aloitti aamunsa tavallista aiemmin. Ei haittaa, meikämummo kun meni kympin jälkeen jo sänkyyn lukemaan ja taisin yhdentoista maissa jo olla unimailla. :D

Kävin perjantaina tekemässä selän, tosi hyvä treeni! Sali oli tosin ihan tuupattu täyteen kun satuin menemään puolen päivän aikaan ja nähtävästi peliä silmälläpitäen olivat usiammat saapuneet treenaamaan samaan aikaan. :D Oli vähän vaikeuksia päästä ylätaljaan, lopulta sain tehtyä hyökkäyksen siihen ja viimeiseksi liikkeeksi se jäi, vähän oli voimat jo lopussa. Otin kuitenkin leveän otteen lisäksi vielä pienen ja kapean kahvan loppuun, ja se tais toimia, koska selkärangan ympärystälihakset (nyt jou besserwisser tulee varmaan sanomaan latinaksi mitkä lihakset kyseessä..) ovat kipiänä. :D
Mutta hyvä treeni oli, alataljaa, johon pari pudotussarjaakin, istuen tasasoutua sekä levästi että kapeasti monta sarjaa, sitten sitä ylätaljamaista missä veetään kahvat ylläältä alas(ei niin MITÄÄÄN hajua mikä lie…), sitte se ylätalja leveellä ja kapeella ja sitte vatsalihastreeniä loppuun.
Makia oli.
Sitte oli vähän karsapäivä. Joo, ne tuntuu vähän aina venyvän. Ei hyvä, ei sais mutta paljastan senkin kun paljastan jumangega vatsamaggaranikin täällä. Eli perjantaina mies, joka meillä asuu, kävi ostamassa "molemmille pienet jotku hyvät." Hänen tapauksessaan tämä tarkoittaa siis suklaalevyä. Niin, en oo tainnu kertoakaan että se siis laihtuu kokoajan. On se siittä ruinannu jo vaikka kuinka pitkään. Se käy siis kahdeksan tuntia päivässä töissä niinkuin monet meistä. Sillä ei oo kuulemma aikaa syyä siellä, ja sit ku se ei oikein syö himassakaan ennen töitä, niin se sit syö äkkiä illala kympin aikaan ku tulee himaan. No, ottaen huomioon kun tyyppi tekee fyysistä duunia plus omat treenit päälle ni onhan se kulutus varmasti aika kovaa. MUN mielestä se näyttää kyllä tosi hyvältä, mutta sitä ittiä vähä rassaa se paino. NOH, se on nyt sit alkanu syömään kans semmosta jonkinnäköstä ruokavalioo, siis järkevöittäny sitä safkaansa. Se on puhunu sitä sen duunikaverin Jussi-Pekan kanssa ja tuntuu se ihan toimivan, koska on se saanu vähä painoa ylemmäs ilman että sillä jotai suurta rasvakerrostumaa olis yhtäkkiä tullu. Lihaa se syö aika paljon. Noh, Joka tapauksessa, jos mun pitää syyä kurinalaisemmin ja sen enemmän, niin onhan se vähän haasteellista tietty.
NO MUTTA JOKA TAPAUKSESSA, piti puhua karkkipäivästä.
Se vähän venyi, kun isommat mupelot valvoskeli ja oli ties mitä. Pääsimme käsiksi "pieniin hyviimme" sitten aika myöhään. Söin lakritsia ja suklaata. Suklaata, josta en edes piittaa. Fazerin punaista. Mä en ymmärrä miksi se maistuukin niin laimealle? plääh. Noh, söin kuitenkin.
Sitten tulikin lauantai. Söin puurot ja välipalaa ja sit menin treenaamaan ja sieltä suoraan kulmienvärjäykseen sinne mun ja koko perheeni luottokampaajalle Sirenaan ja omistaja Sirpalle tietysti. En olekaan tainnut muuten mainita, että hän pyysi minua värimallipääksi johonkin koulutukseensa tms ja se on ensi kuussa, muutama viikko vielä niin saadaan ilmeisesti harmaus, tai kuten sirenan tyttäret sanovat, villasukka, päähän. :D
Odotan innolla, en ole koskaan aiemmin ollut missään tukkamallina. Jännittävä päivä siis tulossa maaliskuussa. :)
Noniin, hienosti taas aiheesta poikettu ja pompitaan sinne tänne. Siinä karvarin vieressä on kotipitsa. Joo, oikeesti. Kävin hakemassa pitsaa. Olisin siis itse voinut olla syömättäkin, tämä liittyi myös siihen että kotonaolijat olivat syöneet ja esikoinen oli frendillään ja se ei ollu syöny yhtä pitkään aikaan ku mie. S tykkää katkaravuista pitsassa, mä ostin sille pitsaa. ja itselleni rucola-moccarella-pitsan. Maailman parasta ikinä. Opin syömään sitä Saksassa asuessani(siitä on siis jo yli 10 vuotta..). Mozzarellaa perus-margaritaan ja sitten uunista tullessa tuoretta rucolaa päälle. Namia on.
Ja söin sen hyyyyvällä halulla. Siinä meni anaboliset ikkunat kyllä mennen tullen vääriin suuntiin junat mutta en jaksa nyt välittää. Pääsääntöisesti kun syön ihan ok, niin en jaksa nyt ressata. Aion kyllä siis palata johonkin huippuruotuun ja laskea mun mikrot ja makrot ja kaikki optimaalisesti, mutta nyt mä oon vähän lomalla tässä. Kun tiedän, etten anna itseni liusua mihinkään. Eikä tää kauaa kestä, totuin niin kurinalaiseen elämään että pakko sitä on jotenkin jatkaa. :D
Mun puolivalkku laitteli mulle viestiä yks päivä että nyt ainaki puoli vuotta vaa mennää kovaa ja korkeelta ja loppuvuonna ihastellaan. Eli keskitytään treenipainojen nostamiseen, tekniikkaan ja järkevään syömiseen, mutta ei dieettaamiseen.
Noniin, ja taas minun hieno synnintunnustukseni meni heinille kun eksyin aiheesta. SIIS! sitten ilta menikin mussuattessa niitä perjantain jäämiä, ja olo oli sen mukainen. Ihan ihmeellistä mättämistä?! isommat lähti iskälään ja me jäätiin ton ison ja pienen kans tänne keskenään, ni iha semmosta että otanpa suklaata ei oo ees hyvää ja oikeesti mun on nälkä mut määpä otan tätä ni ei tartte tehä mitään-tyyppistä huippusettiä koko ilta.
No, se ei näkynyt vaa'alla oikeastaan mitenkään. Oon pyöriny kuusseiskapistejotaki-akselilla, nyt se oli tuon järjettömän mättösetin jälkeen 68kg. On tämä kans. Ihmeellinen suhde mullaki ruokaan. Ymmärtäsin jos se olis munsta niin SAIRAAAN hyvää, muttaku mä oon tässä viime kuukausina vähä niinku oppinu toisenlaisen tavan. En oikein tiedä, kummasta mä nyt yritän pitää kiinni ja kummasta luopua. Vanhasta "syön mitä tykkään"-tavasta vai "olen kurinalainen vaakanainen"-tavasta. En oo vielä päässy siihen moodiin että voisin kaivaa eväät kassista kakkukesteillä ihan naama pokalla. Siihen olen sinut tämän kanssa-asenteeseen mulla on vielä matkaa. Ehkä se olis helpommin selitettävissä jos en näyttäs tältä:
Siis tommoselta vitun pöllöltä oravalta. Oikeesti mä en siis ees oo mikään laiha. mutta jostain syystä mut saa aina välillä näyttämään siltä. Laihalta. Ja sit joku kysyy et no hej kakkuu joo. No joo joo. Jos mulla olis massiiviset lihakset ni ehkä ne puhuis puolestaan. Nyt on vähä olo et niin no joo. vaikka oikeasti, ei voi koskaan päästä MIHINKÄÄN jos ei ensin tee töitä sen eteen. Mut silti.
NO ENIHAU, jotenkin mä tarttisin enemmän tsemppiä jompaan kumpaan suuntaan. Rahkan ja suklaan taistelu päässä on sitä, etten vissiin osaa toimia vapaasti, vaan mun täytyy olla aika mustavalkoinen plus herkkupäivä. Mä en mitään helvetin tsiittimiilejä koe tarviivani kautta olevani oikeutettu edes semmosista puhumaan koska en todellakaan ole mikään bodibodi. Olen törmännyt termiin siis jo vaikka kuinka monessa blogissa. Mä tarviin vaan suomeksi vapaasyöntipäivän. Siis PÄIVÄN. se tarkoittaa yleensä sitä, etten syö mitään järkevää, koska en jaksa tehdä. Tai joo, ehkä rahkaa syön mut muuten vapaasyönti on ihan haistaveetä. Niin. Että joko syön kurinalaisesti kanaa ja rahkaa vähän ruokavaliota muokkaillen ja herkkupäivän viikkoon tai kahteen, tai sit mä vaan oon. Mutku mutku ei mun lihakset saa ravintoo jos en syö kunnolla ja sit mun sairaat lihaxet ei niinq tiäx kasva.
Tai jotain.

Nyt mä oon syöny puuroo ja jotta hedelmäsörssöö mitä mies, joka meillä asuu, teki. Kuten näkyy, vielä on jäljellä. Koska syön tässä samalla, niin jokuhan multa aina jää tekemättä.. XD

Eilen olin salilla. Olka-ojentaja-treeni. Kauhiasti oli taas porukkaa ja päädyin tekemään pystypunnerrukset smithissä. Kympit päissä kun ensin lämppäilin tyhjällä ja vitosilla. Hiton raskasta mutta on vähän olo ettei osunu ihan kunnolla sinne minne piti. Olis ehkä pitäny viittiä vaan tehä pienemmillä painoilla ja keskittyä tuntumaan mut ei.
Viparit sivuille ja eteen perustekniikalla eli kasit viiva kakstoistaset sarjat ja sen jälkee pienemmillä painoilla perään. Ne osu, mutta silti jätti jotenki kylmäksi. Ärsyttävää.
Takaolkapäät meni jotenkuten, ja ojentajia tehdessäni sainkin sitten jo kädestäpitäen-ohjausta mun puolivalkulta joka oli tullut paikalle supervaimonsa kanssa treenaamaan. Kävi siinä vähän ohjeistamassa oman treeninsä lomassa, ja kokeiltiin me sitte sitä vyötäkin!!! hämmentävää. Ei ole ikinä ollu mulla vyö edes päällä. Huomenna kuulemma jalkapäivänä tehdessämme sitä sitten käytämmä. Jännittää. Oikeesti. On varmaan helvetillinen päivä.
Ojentajat sais siis sitte iha hyvät osumat, ja vatsalihastreenistäkään en lintsannut vaan tein ne Arnoldin viimeiset kolme toistoa.
HUHHUH!
Illalla sitten putkirullailin, venyttelin ja vänyttelin. Pohkeet mulla on perjantailta kipeät, siis ihan sairaaaaan kipeet. Pohkeet teen siis selkäpäivänä loppuun, yhtä liikettä ja neljä sarjaa. Jos teen kolme, ei ne kippeydy, mutta neljäs sarja saa ne aina juntturaan. Hyvä niin. Nyt on vaikea kävellä. XD

Ai niin, kävin siis sillo viime viikolla siellä Mannisella ja ostin samalla uutta hiilaria.
Testasin tätä Osmoa ja kappas, se tarttee selkeästi vähemmän vettä kuin aiemmin käyttämäni FullForcen Carb F.
Että tiedoksenne.

Mut hei, nyt mun täytyy päästää toi mies, joka meillä asuu, treenaamaan ja lähtä vavvan kanssa tonne loskaan lenkkeilee. Tänään siis lepo, huomenna lalukat.

Mukavaa sunnuntaita itse kullekin säädylle!
ja muistakaa tämä:


PS:mun vauva täytti eilen puoli vuotta. Mulla on tippunu paino puolessa vuodessa siis 18 kiloa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!