ensitavoite

ensitavoite

lauantai 23. marraskuuta 2013

superisti dieetillä

Päivä kuus alkaa olla takana päin. Vielä pitää iltskapala vetää mutta vasta sain lautaselta päivällisen imuroitua niin pari tuntia vielä ootellaan. Mennee myöhäseen mut minkäs teet.
Kaippa tässä olis hyvä vetää jotaki yhteenvetoa ekasta viikosta.
Homma on ollut oikeasti tosi heleppua alusta asti. Ruuat on simppeleitä ja noppeita tehä vaikka vasurilla samalla kun syöttää vauvaa ja tekee isommille ruokaa.
vaikka näin.

Eka lepopäivä oli torstaina, ja silloin oli vähän erityyppiset syömingit. Söin siis ruisleipää kaks siivua ja olihan sitä siinäki jo yhtäkkiä mussutettavaa. En oo koskaan ollu mikään leivän ystävä mutta kyllä se nyt jo täytti aika täysin. Toki söin kalkkunaleikkeleitä ja heraa siinä samaan syssyyn ni tulihan se pakki täyteen.

Eilen kävin treenaamassa selkää ja hyvä treeni se sekin oli, Jeritan blogista luin hänen puhuvan "kihelmöinnistä" kun treeni osuu, itse hoksin samaa alataljassa eilen. kuumotusta ja kihelmöintiä. Väsymisen lisäksi, siis. XD
Lankkuakin jaksoin pariin otteeseen, 45sek ja 30 sek. En ole siis lankkutyyppiä ollenkaan mutta teen sitä kun ohjelmassa se lukee.

Treeniviikko oli hyvä ja kattava, sain lisää painoja ja ruoka ei ole aiheuttanut harmaita hiuksia.
Paino on liikkunut alaspäin vaikka tottakai kuuden päivän vaakatapahtumat voivat heitellä suuntaan tai toiseen, mutta tänään tuli tämmönen:
se on tasan kilo vähemmän kuin maanantaina, mutta 500g vähemmän kuin viikko sitten, viime viikonloput ehtoolliset vissii kerrytti kroppaan hötyä maanantain punnaukseen, mutta alaspäin se menee joka tapauksessa.
Nälkää mun ei oo tarvinnu nähdä yhtään. Tämä on _joka_ pennin arvoinen sijoitus.

Karkit ja herkut, niin... Kyllä mun tekee mieli, ajatuksen tasolla. mutta esimerkiksi eilen, kun kävin isompien lasteni kanssa ostamassa perjantaikarkit, siinä karkkien keskellä en kokenut mitenkään järkyttävää tuskaa. Olen muutenkin karkkihyllyillä sellainen, etten oikein osaa päättää, mitä ottaisin, nyt ei ollut sitä ongelmaa.
Autossa lasten pusseista nousi hyvät tuoksut, ja jäin oikein tunnustelemaan oloani. Ei, minun ei tehnyt mieli ahmia pussien sisältöä, nautin tuoksusta. Voi kuulostaa paskapuheelta, mutta niin se on. Jos minulla olisi "lupa" syödä karkkia, söisin. Tietty!
Mutta näin se vaan on, että ruoka on muuttanut merkitystään, ainakin juuri nyt. Mä kelaan syömisiä just siten että "koska pitää laittaa riisit kiehuu" tai vaikka "laitanko päivälliseen enemmän pinaattia ja vähemmän broccolia kuin lounaaseen" tai vaikka tuijottamalla manteleita ja laskemalla ne yhä uudelleen ja uudelleen, onko niitä kämmenellä viisi vai kuusi. Ruoka on ollut mulle aina jonkinnäkönen nautintoaine. Nyt se ei ole sitä. Ruoka on toki hyvää joo, mutta onhan se vähän yksitoikkoista. Täytyy kattoo, missä vaiheessa alkaa yrjörefla tulla muulloinkin kuin aamupalan loppupuoliskolla.
Mulle ruoka on tällä hetkellä vain keino pitää kroppa kunnossa, polttoainetta, vähän niinkuin "pakollinen paha" koska en saa ravinnosta tällä hetkellä mitään kiksejä sen kummemmin. Monesti huomaan että iltapala pitää vielä syödä vaikkei niinku YYYYHTÄÄN tekis mieli. Että ruokaa riittää.

Eilen hain siis pesueelle karkkia ja väkersin possunpihvejä. Tänään leivoin niille mudcakea. oon aika pähee mutsi vai mitä?
eikä tehny kyllä tiukkaakaan.

Mies, joka meillä asuu, syö syyllisyydenpuna kasvoillaan tuolla sohvan toisessa päässä suklaavanukasta. Eilen se söi suklaalevyn. Ei mua oikeesti haittaa, en halua että muut joutuu kokemaan mun ruokavammasuuden takia jotaki eripaskaa. Ja mies, joka meillä asuu, laihtuu ite kokoajan ku se ei syö tarpeeks joten syököön. Lapsethan meillä ei muutenkaa saa herkkuja juuri koskaan ni siitä ei tartte kantaa ajatusta mutta ruoka on heillä samaa kuin ennenkin, saavat spagettia ja jauhelihakastiketta, perunaa ja pihviä, ihan samalla lailla syövät hedelmiä vaikkei mun ruokavalioon kuulu yhtään hedelmää. Pyrin muutenkin tekemään tän niin, ettei tää sais mitään isoa roolia tässä arjessa. Ei nuo ainakaan vielä ole kyselleet mitään.
Olen tässä leikkinyt ajatuksella, notta olisikohan mahdollista että saisinko kuus kiloa pois uudenvuoden aattoon mennessä? aikaa olis reilu viis viikkoa. ehtis. Sit mun paino olis samassa ku plussatessa uunna vuonna. Olin siinä muutaman kilon kerännyt siis jouluna ja vähän ennenkin joulua.. Ois aika hauskaa jos se olis mahdollista. Mutten ota stressiä. Kiva olis jos se paino nyt ees putois ja omat vaatteet alkas mahtuu ni olis vähä enemmän valinnanvaraa vaatteissa. :D

Mjooh, ei tässä nyt oikeesti muuta. Kaikki siis sujuu suunnitelmien mukaan, joten suosittelen kaikille ammattiapua. XD kroppa toimii ja treeni toimii ja kaikki toimii. JesJes.
Tänään ja huomenna siis lepopäivät, saapa kahtua mitä tekee painolle...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!