vaatteita, ruokaa ja välipäivää.

Ohhoh! yli 900 kattelukertaa vaikkei tää oo ku pari vkoa mulla tässä ollut. Kiva että käytte mutta jättäkää nyt hyvät ihmiset viestiä siitä että ootte käyneet ja mitä ajatuksia herättää ja onko ihan paskaa ja sen semmosta.

Tänään piti olla jalkapäivä. Heräsin ihan tukossa ja olo oli jotenki taas tunkkanen ja tokkurainen. Treenille olis pitäny vielä lähtä samantien kun punkasta nousi ja tiedättekös, mä oon tosi huono semmosessa.
Ja toisekseen, mua vaan laiskotti.
XD

Aamiainen jäi väliin joten mies, joka meillä asuu, tekas tämmöstä:

samaa siis kuin eilen illalla. njam njam!

Lähdettiin sitten lenkille. 4km 48min keskivauhti 5km/h että ihan perusjolokottelut. Aurinko paistoi ja ihasteltiin värejä:

Nälkä oli tietysti jo taas heti, joten kaks riisikakkua aprikoosipiltillä kiitos mulle.
Käytiin sitten läpi sen miehen, joka meillä asuu, kanssa mun treeniä. Se halus tietää mitä teen salilla ja oisko siinä jotaki korjattavaa. NO, ei ollu. Se sanoi, että ohjelma oli ihan semmonen mistä ihmiset maksaa. HYVÄ MINÄ ITSE. :D

Olin ihan tyytyväinen välipäivään, mutta pikku pistos rinnassani silti piilee kun en mitään ole tehnyt, vaikka välipäiviä onkin hyvä pitää. Olen ollu aika hajalla yläkropasta, johtuen juurikin Kahdesta viime päivien treeneistä.
Hieroskelin itseäni foam rollerilla olohuoneessa ja hartia-pääkipuun yritin etsiä särkylääkkeitä, joita tiesin, ettei taloudessamme ole. (olen tosi laiska menemään apoteekkiin vaikka meillä on yksi ihan tossa liki.)
LÖysin lopulta poreilevan buranan, hyi hitsi se oli PAHAA mutta toimiva.

Meillä on nyt koko joukkue taas kotona, eli yhdeksänvuotias esikoispoikani, viis ja puolivuotias tyttäreni sekä tuo vavva. Tällä komppanialla elämä on aika hulinaa, ja syömisiä on helpompi olla miettimättä sen kummemmin.
Ruokaa pitää kuitenkin tehdä ja syöttää muillekin, ja kysyin lupaa mieheltä, joka meillä asuu, notta saisinko syödä perunaa. Saan, joten tein perunamuusia ja naudan suikalelihasta (lähituottajalta, semmoinen kuin Rönkä ja AAAAAAAAIVAN ihanaa lihaa!!) yksinkertaisen "kastikkeen." Tarkoittaa siis ihan vaan lihan paistoa pannulla, vettä sekaan ja lihaliemikuutio. ulkonäöllisesti kuin käristys.
AAAHHHHH!!!!! Mukana oli tietysti zuccinia ja porkkanaa raastettuna sekä kirsikkatomaattia, kurkkua ja paprikaa.

Olipa huonot kuvat ja niinkin tärkeästä aiheesta kuin RUUASTA!
"jälkiruuaksi" oli mies, joka meillä asuu, hommannut prodecookien puoliksi. Aika tuikeaa tavaraa, haukkasin pari kertaa ja päätin säästää puolikastani vaikka makeanhimoon ja haukata sitte taas pari krt kun suklaahimo yllättää. Kyllähän se tuommonenkin paremman puutteessa kelepaa mutta pakko se karkkipäivä on taas viikonloppuna pitää vaikka siitä nykyään niin sairaan huono olo tuleekin.

Iltapuurot itsekeitetyn omenahyveen (hehe, päätin kutsua sitä sillä nimellä. ihan itte päätin. Saattaa se olla jonku hampurilaisketjun omenatortun nimi mutta en plagioinut sitä. ) kanssa ja tietysti oli kohta jo taas nälkä. Onneksi mies, joka meillä asuu, muisti tänäänkin, missä asuu, ja tässä bloggaamisen ohessa olen päässyt nauttimaan tästä:

Olen kokenut taas itseinhohetkiä tänään. Muutama päivä on menny tosi nappiin, mutta tiedättekö miten rrrrraivostuttavaa on yrittää ympätä itsensä vaatteisiin, kun on synnyttämisestä(tai siitä raskaanaolosta) vatsa vieläkin ku pullataikina plus painoa yli 10kg liikaa? tiedättekö miten helvetin turhauttavaa se on, kun itseään ei tunne eikä TAJUA niitä omia vaatteitaan päälleen ympätessään että ei, sinä olet way too big for these items.
Joo, mä niin tiedän. Opin taas tänään että ei kannata todellakaan riskeerata hyvää flowta sillä, että alkaa yrittää pukeutua mihinkään muihin kuin äitiysverkkareihin. joo, ei toimi. Alkaa vaan vituttaa ja sitte onki vaarana se että purkaa sen täysin syyttömiin yksilöihin ympärillään.
Ottaa niin päähän...!

Jatkan verkkareihin pukeutumista. Good for me.

Huomenna jalkatreeniä.
ja turhautumista vaa'an kanssa. jeij.
Näittekö miten hypin ilosta?