ensitavoite

ensitavoite

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Uusia ihania vaatteita ja uudella ihanalla mielellä

Olen eilisestä asti pohtinut, mitä kirjoittaisin tänään.Mies, joka meillä asuu, katseli alta kulmiensa eilistä blogitekstiäni. Jäin sitten miettimään, oliko väärin vuodattaa itsesääliä täynnä oleva postaus. Päätin, että ei. Tää on mulle tosi iso juttu, jos joku ei kestä lukea epätoivon syövereitä, fine. ei tartte.

Eilen illalla mun ranteet alko kipeytyä. Mulla on siis viistoista vuotta sitten jäätelökioskissa työskennellessä kipeytynyt toinen ranne=rasitusvamma. molemmat kipeytyivät tarjoilija-aikoina, siitäkin aikaa jo herrajumala toistakymmentä vuotta. Kädet on olleet ihan ok viime vuodet mitä nyt välillä kipeytyvät mutta ei pahasti eikä yhtä aikaa koskaan. Nyt mulla on ranteet kiusanneet ihan huolella. Päätin jättää salireenin sitte väliin, (rinta-olka-ojentaja, aika paha risti ranteille) ja viettää sovinnolla vapaapäivän. Eli viikon viides treeni jäi tekemättä. oi voi.
sain aamupalaa sänkyyn:

Lounaaksi syötiin miehen tekemää ruokaa, silakkapihvejä, perunamuusi jätettii lapsille:

Mies, joka meillä asuu, on remppaillut kattoa naapurinmiehen kanssa. Me käytiin tyttären kanssa sitte kauppakeskuksessa. Löysin IHANIA IHANIA Niken paitoja! Olen rakastanut niken kamoja jo pennusta. siksi olikin hassua törmätä mieheen, jolla oli sama fiksaatio. Niken vaatteita löytää aika huonosti nykyään. Siksi olikin MIELETÖNTÄ huomata, että Stadiumissa on nykyään ihan kunnon valikoima sekä naisten että miesten vaatteita.
Otanta:
ihan oikeesti, Tsekatkaa!! ihania!!!

Matkalla kotiin mies, joka meillä asuu, lupasi tehdä salaattia valmiiksi. Aika luksusta. johtui siitä, että muu poppoo halusi Arnoldsin donitseja tietty...


Söin salaattia. Söin myös donitsia. Ihan kostoksi yhteiskunnalle. No ei. Päätin hetken aikaa ihan vaan NAUTTIA. Vaikka nautin mää siitä sallaatistaki tietty. mutta Kyllä te tiijättä. ei Arnoldsii voi ohittaa. Tai kai se pitäs tällee ylipainosena ohittaa. mut kuiteki. XD Huomenna, huomenna sitte..
No joo, ehkä mun elimistö huusi vähän höttöäkin sisäänsä. XD Seli seli. OIkeesti siinä kävi niin, että mun sylkirauhaset alko toimia ja tein itse sen valinnan. Jo ennen kuin lähdin sinne ostoskeskukseen.
Se siitä. söin. Oho, enkä kuollu.

Oon tosi kippee. Sillai hyvällä tavalla. Perse kippee, takareidet kippeet, selkä kippee.. JEIJ JEIJ.
Sanoin miehelle, joka meillä asuu, tänään että väliotsakkeena saa olla "haista paska laihdutuskuuri" mutta en voi tehdä niinkään koska En halua ajatella olevani suoranaisesti laihiksella vaikka painon pitäisikin tippua. Haluan ajatella että palaan normaaliin elämääni, aloitan vain hiukan "tiukemmin" koska, _sen painon pitäisi tippua_ kuitenkin. Kyllä se tippuu, Olen tehnyt sisäistä itsetutkiskelua ja pyrin tästä lähtien siihen että mulla on hyvä olo. Mun maha on mitä on, mun ihrat on mitä on. Mä oon synnyttäny seiska vkoa sitten. Ostin kivoja vaatteita jotka mahtuu mulle JO NYT ja voin tällä mun uudella ihanalla harmaalla niken paidalla käydä salilla. Se on nätimpi turvapaita ja tunnen itseni varmasti salilla vähän enempi itsekseni. Ja voin ehkä unohtaa sen harhan, että ketään kiinnostaa miltämä näytän. Pulluka hikoilemassa.
Jos mun kropalla kestää imetyksen jälkihuuruissa vähän kauemmin, mitä siitä. Ihan sama. kyllä tämä tästä. Juttelin mun ystävän kanssa puhelimessa tossa illalla ja se sano tulevansa tänne meijän kaupunkii naapurikapungista joulukuussa. Sanoin siis, että saa tulla sitte ku oon vähä laihtunu. XD Sen kanssa on aina tosi kiva käyä rilluttelemassa. Vaikka en mää viinaa kyllä kestäkään enää, pittää juua limpparii. XD
Kyllä tämä tästä. Mä oon tällä hetkellä tosi hyvillä mielin. Odotetaan sitä seuraavaa ahdistusta sitten taas tulevaksi, mutta just nyt ootan kovasti huomista. (joo, synnytyksen jälkitarkastus ja sen jälkee salille. Toivotaan että ranteet on paremmat levosta. ) Katotaan, Miten tämä lähtee tästä menemään. Mutta edelleen syödään järkevästi, saleillaan kolme plus kertaa viikossa ja yritetään välipäivinä käydä kävelemässä, ehkä pari juoksuaskeltakin ottaa.
Ensi yöksi on luvattu pakkasta. Mä olin alunperin vähä ajatellu et mun raskauskilot olis joulukuussa jo pois. saa kattoo kui käy. Hitaalta näyttää, mutta törmäsin Jeritan facebook-sivulla tämmöseen kuvaan, ajattelin että teki haluisitte nähä sen.


Kävin muuten lukemassa mimmin uusimman blogikirjoituksen tässä samalla.Ihanan positiivisesti ja kannustavasti siellä jutteli samantyyppisistä asioista kuin minkä kanssa itse tässä painin. käykää lukemassa.
Mä meen syömään jotain iltpalaa ettei mee kalorit iha miinukselle.

peeäs hei!
Mun piti kertoa että valitellessani omaa kroppaani totesi mies, joka meillä asuu: "älä pilkkaa mun vaimoo."
:D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!