ensitavoite

ensitavoite

maanantai 30. syyskuuta 2013

Noniin. Harjoitellaan. Mies, joka meillä asuu, kehotti mua aloittamaan blogin. Joka toisella tällainen jo onkin, silläkin miehellä, joka meillä asuu. Se sanoi, että mun kannattas jakaa näitä mun epätoivoisia ajatuksia jutuista, joita käyn kroppani kanssa läpi. Niin, mä siis laihdutan. TAAS. Mä oon kolkytyks ja kolmen lapsen äiti. Nuorin on viis viikkoo ja kolme päivää nuori, ja mulla on tapana kerätä reippaat parikytä kiloa fättiä raskaana. Nyt ollaan siis jälleen sen saman jännän äärellä, missä pari kertaa aiemminkin; laihdutus. En kuulu heihin, jotka "jättävät synnärille raskauskilot" enkä heihin, jotka ne imettävät pois. Minä olen niitä, jotka hiellä ja tuskalla ne rasvasolunsa sulattavat pois. Tai siis, eihän ne solut mihinkään katoa, sinne ne jää, mun sisälle odottamaan että saavat täytettä. Laihdutan ihan ammattilaisottein, melkein pitäs laihduttajillakin olla joku kisa. Olisin ihan pro ja ammattilainen, tiedän kaikki tekosyytkin, en vaan itse käytä niitä.

Olen siis siinä onnellisessa asemassa että minä saan ne kilot aina pois. Joka ikinen kerta. Mutta se on raskasta ja itseinho tuon matkan varrella on järkyttävä. Ja, tämän jälkeen, inhoan itseäni edelleen. "tuolta pitäs saada pois ja tuolta ja tuolta." en usko että olisin koskaan ollut itseeni täysin tyytyväinen. Naiseuden iloja.
Ja nimenomaan TÄMÄN retken jaan kanssanne. Syteen tai saveen.


Eli, vaakalukemat olivat synnyttämään lähdössä 88,8kg. Maagista. Synnärille jätin reilu kolme kiloa. Huvittavaa kun ajattelee mitä sinne noin teoriassa pitäisi jäädä. Lapsi, vedet, istukka.. minä kannoin kotiini ihanan vauvan ja järkyttävän turvotuksen.
Nyt ollaan kymmenen kiloa alempana kuin synnytyspäivänä vauvoineen kaikkineen. Kroppa alkaa palautua eikä tullut sitä pelättyä kohdunlaskeumaakaan. Olen koko raskauden käynyt pitkiä lenkkejä, kävellen mutta käynyt kuitenkin. puolitoista- kaksikin tuntia. Samaa linjaa olen jatkanut synnytyksen jälkeenkin, mutta vasta tällä vkolla lähdin salille. Lopetin salitreenin jo tosi alussa raskautta, koska häpeän itseäni. Paisun kuin pullataikina heti plussan testiin tehtyäni, ja oma olemus sekä hävettää että vituttaa. Sitä se tekee nytkin, mutta nyt sille edes voi tehdä jotakin.
Olen treenannut ennen raskautta viitisen vuotta salilla, milloin minkäkin kaltaisella ohjelmalla. Tällä viikolla lähdin lähinnä kokeilemaan miltä mikäkin tuntuu ja sain tiristettyä ihan ok:n ensireissun. Ylätaljaa, alataljaa, rintaa smithissä ja peck flyssa, smithissä peruskyykkyä ja askellusta, huvin vuoksi vähän habaa ja olkia ja sen jälkeen vatsoja. Meillä on salilla semmoinen kuin AbX, otan joskus kuvan ja näytän teille. Löytyy se netistäkin juu, mutta saanpahan harjoitusta kuvien liittämisen suhteen jos ei muuta. Hemmetin hyvä laite, toimii mulle kun oon oikeesti semmonen vatsalihasvammanen että en vaan voi sietää niiden tekemistä. Voi johtua myös siitä että ne ei koskaan mulla näy. XD
Tulin aivan jumalattoman kipiäksi, mutta päivän tauon jälkeen kenkkasin taas takas ja sama uudelleen. Vähän varmemmin ottein. Eilen jätin jalat tekemättä, kun suunnittelin tänään tekeväni ihan vaan jalkareenin, mutta kuten kunnon laihduttaja konsanaan, mulle "tuli vähän kaikkee" ja se sitten jäi. Ehdin kuitenkin puputtaa ystävän tyttären viisvuotisjuhlilla ties mitä paskaa ja voida huonosti loppuillan. What a great choise!

Huomenna olis mentävä taas. Diggaan reenaa aamupvällä, illalla harvemmin tulee lähdettyä. Toki nykyään vielä huonommpin kun tuo mies, joka meillä asuu, tekee iltaduunii.
Ei, en ole ottanut mittoja itsestäni. Kuviakin on hintsunlaisesti, järkevää olisi ottaa kuten olen edelliskerralla tehnyt, mutta nyt se peili sen verran sylettää että saatte nauttia vain vaa'an lukemista ja toivon mukaan myöhemmin bodipeukkupullisteluista. XD
78,8kg, siitä eka etappi on 69 eli alle 70 koogee, sitten haetaan kuuttaviittä. saa se sen allekin mennä mutta kuusviis on mulle perushyvä paino.
Otsakkeen laini on Jone Nikulalta lainattu. Ei se tartte sen kummempia selityksiä, noinhan se on. Olisi perkeleen heleppua jäädä tähän painoo. Antas olla vaan, ku "mä oon synnyttäny."
Mun äiti sano, että hällä on kans raskauskiloja.
Mä oon syntyny kohta 32 vuotta sitten.
Siihen voi vaan jäädä. Mä en jää. Ja kun mä diggaan urheiluu.

Saattasin kait minä vanha muija lätistä vaikka mitä, kun tässä omenassa on näppäimet valaistu ja sängyssä kirjoittaessa näkkee hyvästi. Mutta jos nyt ihan testausmielessä vielä.

Näihin tunnelmiin,
Fiinu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

heräsikö ajatus? jaa se kanssani!