ensitavoite

ensitavoite

perjantai 10. marraskuuta 2017

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä

Oho.

Olen miettinyt tätä jo pitkään. Katsotaan, mitä tästä syntyy, saanko enäää mitään sanottua.

Miksi avaan jälleen blogin? No siksi ja siitä syystä, mihin se on alunperin tehtykin, eli painonpudotukseen, kehonmuokkaukseen, dieettiin, kaikkeen terveyteen liittyvään, erona se, että tällä kertaa dieetti tehdään eri tavalla, lujasti mutta lempeästi, Maaret Kalliota mukaillen.

Vuodet ovat kasvattaneet ja opettaneet minua paljon. Neljä vuotta sitten, kun broggis alkoi edellisen kerran, Suoritin sitä eri tavalla, monesta syystä. Olin kotiäitinä, aikaa oli loputtomasti ja ruokavalio oli myös todella eri tavoin toteutettu.

Ruokavalio sekä treeniohjelmani ovat tälläkin kertaa samalta taholta, ja olen todella tyytyväinen niihin. Valmentaja huomioi todella hyvin toiveeni ruokavalion suhteen, ja suurimman osan ajasta tuntuu, etten dieetillä edes ole.

Miksi Dieetti?
Vaaka näytti maananantaina 77 ja rapiat. Se ei suoranaisesti haittaa, mutta olo haittaa. Viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet stressin täyttämiä, ja se näkyy sekä ruokailutottumuksissani että olossa. Keskivartalo on yhtä höttöä. Napostelen ja olen siis ihan tyyppiesimerkki keski-ikäisestä ruuhkavuosimutsista, joka kuskaa lapsia, pyykkää, vastaa wilmaan, etsii papereita ja hanskoja aamuisin, kiiruhtaa päiväkodille iltapäivällä, Yrittää muistaa töissä kaikki asiat, nukkua tarpeeksi tai edes vähän enemmän kuin viime yönä, muistuttelee asiakkaita unen, ruuan, stressivapaan elämän tärkeydestä ja sit tajuaa että oma treeni on ollut ihan mitä sattuu, ja syömiset kans.
Eli, olen oma asiakkaani.


Tottakai ulkonäköasiat kiinnostaa muakin, mutta eivät niin paljon kuin luulisi. Mä haluan tuntea itseni jälleen omaksi itsekseni. Oman kehon tutuksi.
Nyt tuntuu, etten tunnista itseäni peilistä.


Mietin pitkään, avaanko blogia tätä varten, koska työminä.
Juttelin paljon ystävieni kanssa aiheesta ja kaikki sanoivat, että anna mennä,ehkä siitä saa vertaistukea. niin, ehkä.

Ja toisaalta, minun elämä.



Diiettiä on nyt takana neljä päivää, viides menossa. Olen välillä unohtanut syödä hedelmän lounaalla, iltapalan, välillä ollut nälkä. Välillä tehnyt mieli jotakin. Pääsääntöisesti mennään kuitenkin todella helpolla, vaikka preppi ei aina ihan ihanteellisesti toteudu, niinkuin vaikka nyt. Mun pitäs olla nytkin tekemässä tän päivän lounasta töihin ja välipalaa ja palkkaria ja laturia askartelemassa, mutta tässä sitä kumminkin ollaan, kirjoittamassa tätä. :D

Eli, first things first.

Blogin henkiin herättämisen idea on, että pystyisin hyödyntämään sekä osaamistani henkisen puolen valmentajana, lisäravinnetietouttani sekä ihan puhtaasti valmennusajatuksiani mitä tulee omaan broggikseeni ja sen analysointiin.
Valmentajan rooli matkassani on saada joka vko raportti ja tehdä sen pohjalta tarvittavat muutokset. Hänen roolinsa on tärkeä. Haluan kuitenkin purkaa fiiliksiäni myös tänne. Saapa nähdä, tuleeko enää kuvia samalla tavalla kuin neljä vuotta sitten.

Vieläkö joku haluaa lukea mun ajatuksia kehon muokkauksesta? vai onko tää jo out of fashion? Ihan sama tavallaan, koska mä teen tän itselleni, päiväkirjana.

Hyppää mukaan jos haluat. Kyseessä kohta 36 vee kolmen lapsen äiti, kotona asuu vuosikas flätti, trainerhommia teen edelleen ja odotan että joku siivois meillä enemmän. :)